Kesäyliopistotuutor Minna kutsuu oppimistaitojen kurssille

Hei avoimen yliopiston opiskelija,

Olen Minna ja sinun opintojesi ohjaaja Kesäyliopistolla Lappeenrannassa ja Imatralla. Toimin oppimisen ohjaajana kaikille Kesäyliopiston avoimen yliopiston opiskelijoille opiskeltavasta aineesta riippumatta. Lisäksi olen ryhmänohjaajana kasvatustieteen perusopinnoissa sekä tuutorina työ- ja organisaatiopsykologian perusopinnoissa.

Tule mukaan oppimistaitojen kurssille!
Toivoisin tapaavani sinut etenkin, jos
– aloitat ensimmäistä kertaa yliopisto-opintoja ja pohdit, miten avoimen yliopiston opintoja opiskellaan,
– edellisistä opinnoistasi on aikaa ja tarvitset päivitystä opiskelutaitoihin,
– haluat vinkkejä, tukea ja ohjausta opintoihisi ja/tai
– mietit jatko-opintoja avoimen yliopiston opintojen jälkeen.

Avoimen yliopiston opintojen opiskelu soveltuu kaikille eikä perusopintojen opiskeluun vaadita aiempia opintoja tai muuta koulutustaustaa. Osallistujien ikähaarukka on nuorista aikuisista eläkeläisiin. Opiskelumotiivit ja tavoitteet vaihtelevat paljon. Joku syventää osaamistaan omalla alalla, toinen hankkii lisäpätevyyttä, kolmas etsii ponnahduslautaa uuteen ammattiin ja yliopisto-opintoihin, neljäs opiskelee avoimessa opintoja osaksi tutkintoa, viides opiskelee omaksi ilokseen.

Kaikki aikuisopiskelu ja siten myös avoimen yliopiston opintojen opiskelu vaatii rohkeutta tarttua uuteen ja astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Avoimutta uudelle ja kykyä oppia pois vanhoista ajatusmalleista kuten esimerkiksi, että en ole opiskelijatyyppiä tai en osaa kirjoittaa tietokoneella tehtäviä. Sitkeyttä, pitkää pinnaa, priorisointia ja päättäväisyyttä. Halua selvittää oppimiseen liittyviä asioita itse sekä myös kuunnella ammattilaisten ohjeita ja neuvoja. Stereotyyppisesti ajatellaan, että aikuinen oppija on itseohjautuva ja omatoiminen yksin opintojaan puurtava. Toki nämä ovat ominaisuuksia, joita monessa aikuisopiskelijassa on sisäänrakennettuna. Mikäli on vastikään tehnyt muita opintoja, itseohjautuvuus ja omatoimisuus ovat varmasti aika pinnalla.

Entäpä sitten, jos edellisistä opinnoista onkin jo vierähtänyt jo aikaa? Tai edellisiä opintoja on hyvin vähän tai ne ovat suppeita verrattuna nyt aloitettaviin opintoihin? Entä sitten, jos motivaatiota opintoihin riittäisi, mutta oppiminen ei sittenkään suju? Oppimisympäristöt ovat muuttuneet todella paljon matkan varrella, opiskeluvälineet ovat muuttuneet, oppimiskäsitys on muuttunut. Myös oppijan pitää muuttua, vanhoilla tavoilla ja työkaluilla ei välttämättä pääse kovin pitkälle. Aikuinenkin oppija tarvitsee siis tukea ja ohjausta opiskelunsa aikana. Joskus voi olla kyse myös oppimisvaikeuksista – joko niistä on oppijalla itsellään jo tieto tai aavistus tai sitten oppimisvaikeus on ollut ”sivussa” tutuissa ympyröissä ja rutiineissa ja uuden edessä putkahtaa näkyville. Asia kannattaa selvittää erityisopetuksen asiantuntijan kanssa, jolloin oppija saa myös ratkaisuja tai konkreettisia apuvälineitä oppimisen tueksi. Diagnosoitu oppimisvaikeuskaan ei ole uuden oppimisen ja opiskelun este. Kysy rohkeasti lisää, kerron mielelläni!

Opiskelutaitoja voi oppia kuka tahansa ja niissä voi kehittyä. Tule mukaan Kesäyliopiston oppimistaitojen kurssin tapahtumiin kuulemaan lisää ja keskustelemaan opintoihin liittyvistä aiheista! Kesäyliopiston oppimisen ohjaajana tarjoan opinto-ohjausta avoimen yliopiston opintoihin kaikille opiskelijoille iästä, taustasta ja opiskelukokemuksesta riippumatta. Jos opintosi ovat Kesäyliopiston kautta, sisältyy tämä oppimistaitojen kurssi maksamasi opintokokonaisuuden tai opintojakson hintaan. Voit osallistua mihin tahansa iltaan joko Imatralla tai Lappeenrannassa riippumatta siitä, mitä avoimen yliopiston opintoja ja millä paikkakunnalla opiskelet. Voit osallistua kaikkiin tai vaikka vain yhteen iltaan. Jos opiskelet muualla kuin Kesäyliopistolla avoimen yliopiston opintoja, olet myös tervetullut oppimaan opiskelutaitoja kanssamme. Tällöin osallistuminen on maksullista.

Oppimistaitojen kurssilla käydään konkreettisia asioita opiskelutekniikkaan, omien opiskeluvalmiuksien ja -taitojen kehittämiseen, opiskelun haasteista selviytymiseen ja jatko-opiskeluun liittyen. Saat tietoa, neuvoja ja tukea moneen asiaan, joka helpottaa opiskeluasi etenkin alussa, mutta myös jatkossa: tutustumme opiskelussa tarvittaviin järjestelmiin ja kirjastojen palveluihin, miten juuri minä opin, erilaisiin kirjallisiin tehtäviin ja akateemisen tekstin tuottamiseen lähdeviitteineen ja tekstinkäsittelyn kommervenkkeineen sekä tenttiin lukemiseen ja tenttimiseen.

Sinulla on tilaisuus tulla tapaamaan minua ja muita opiskelijoita sekä kysymään neuvoja opiskeluun liittyen myös kuukausittain verkko-ohjaukseen.

Oppimistaitojen kurssin esite 2017-2018

Oppimistaitojen kurssin aikataulut syksy 2017

Ilmoittaudu oppimistaitojen kurssille tai verkko-ohjaukseen AINA etukäteen sähköpostilla kesyli.tutor@gmail.com. Nämä tapahtumat järjestetään vain silloin, kun on ennakkoilmoittautumisia.

Terveisin,
Minna Miikki
oppimisen ohjaaja, kesäyliopistotuutori
KM, opinto-ohjaaja, opettaja
kesyli.tutor@gmail.com

 

Advertisements

Kesäyliopistot – aurinkoa aikuiskoulutuksen sateenvarjon alle

Etelä-Karjalan kesäyliopiston 60-vuotisjuhlavuoden kunniaksi olemme tutkineet  arkistojamme ja julkaisemme nyt alla valtioneuvos Riitta Uosukaisen puheen kesäyliopiston avajaisissa 4.6.1990.

Moni asia on muuttunut 26. vuoden aikana, mm. kesäyliopiston nimi,  mutta moni on myös ennallaan. Riitta Uosukainen kirjoittaa: “Kesäyliopistot ovat ajan kuluessa muuntuneet ympäristön tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Kesäyliopistotoiminta ei ole luutunut vaan sillä on jatkuvasti kiinteä yhteys käyttäjäkuntaansa ja sidosryhmiinsä mm. erilaisten suunnittelu- ja yhteistyöryhmien kautta. Kesäyliopistot eivät elä irrallaan ympäristöstään. Tämän ansiosta kesäyliopistot koetaan erittäin joustaviksi, käytännön tarpeita vastaaviksi ja opetuksen laadun ja hinnan väliseltä suhteelta taloudellisiksi oppilaitoksiksi. Tämä koskee varsinkin täydennyskoulutusta.”

Yhteistyö alueemme toimijoiden kanssa on meille toimintamme ydin. Tätä kiinteätä yhteyttä haluamme vaalia myös tulevaisuudessa.

Kesäyliopiston henkilöstö toivottaa
lämpöistä ja uusia ajatuksia antavaa kesää!

Oppilaskunnan retki Saimaalla 1957

Kuvassa kesäyliopiston oppilaskunnan kesäretki Saimaalle vuonna 1957

 

 

 

 

 

 

 

 

Kansanedustaja, FL Riitta Uosukainen
Lappeenrannan-Imatran kesäyliopiston avajaisissa 4.6.1990

Kesäyliopistot – aurinkoa aikuiskoulutuksen sateenvarjon alle

“Haihtui hanki ja jää, jopa nousee ruohoa maille,
versovat lehviä puut,
muuttaa muotoa maa, myös talttuen virtojen vyöryt
käy ohi kaltehien.

Graatia tanssii taas, sulotarten ja nymfien tanhu
verhoa vailla jo käy.
Et ole kuolematon, sitä kertoen vuosi ja hetki
pois elonpäiviä vie.”

Horatiuksen kevätoodi on monelle akateemiselle kansalaiselle kesän alkusoitto; tämä runo herää henkiin joka kevät. Lappeenrannan kesäyliopistossa vuonna 1961 olen itse siihen tutustunut; etenkin neljännen säkeistön viime säe soi usein oikean aivopuoliston kannattelemana:

“Luonnon tappiot kuu yhä korvaa vaihtuvin vuoroin.
Ihminen, sinne kun käy
missä on Aeneas-isä, mahtava Tullus ja Ancus,
tuhka ja varjo on vain.”

Siinäpä se: Pulvis et umbra sumus – olemme tomua ja tuhkaa – ja silti joka kevät valmiina uusiin koetoksiin, kesäyliopistossa ja muutoin. Antiikin runon tuottama kokemus on hurmaava!

Pyydän kiittää kutsusta Lappeenrannan-Imatran. kesäyliopiston avajaisten puhujan paikalle. Tehtävä on minulle mieluinen. Minulla on tähän kesäyliopistoon kestosuhde; miul o siihe suhe! Tasan 29 vuotta sitten olin ollut elämäni ensimmäisessä kesätyöpaikassa Enson kartonkitehtaan konttorissa Kaukopäässä neljä päivää. Työaika oli sovittu niin, että keskikesä oli varattu latinan ja saksan pro exercition suorittamiseksi Lappeenrannan kesäyliopistossa. Ilmoittautumisia otti vastaan nykyinen professori Tapani Valkonen, jolle ilmoitin kuulleeni, että FK-tutkintoon vaaditaan arvosanaopintojen lisäksi pro gradu ja kaksi pro exerci tiota ja aikovani nämä kaksi nyt suorittaa anomukseni tueksi päästä opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Tapani hymyili suu leveänä; arvattavasti hän näki, etten ymmärtänyt mistään mitään. Mutta exercitiot tulivat suoritetuksi, niin kuin sittemmin kasvatusopin lubenter approbatur. Kesäyliopisto on totisesti palvellut ja säästänyt opiskelijan aikaa ja rahaa.

Sittemmin apurahahakemusta naputellessani löin lyhenteen “Lappeenrannan kesäyliopisto, kesäyo”, muotoon “Lappeenrannan kesäyö”. Tuo totuus ei pala tulessakaan; kesäyössähän tuona kesänä kaikki suoritettiin ja sujui.

Lappeenrannan-Imatran kesäyliopisto on siis ollut jo 34 vuotta avoimen korkeakoulun erinomainen muoto Kaakkois-Suomessa. Se on ollut häivähdys akateemisuutta tilaisuuksineen kaikkineen – ennen muuta persoonallisten opettajiensa ansiosta. Suoranaisia koulukuntia on syntynyt. Jokaisella läsnäolevalla on tietenkin omat suosikkinsa; minuun ovat tehneet syvimmän vaikutuksen professorit Mustakallio
ja von Fieandt, lehtorit Saara Lilja ja Kustaa Roine, yliopettaja Vuokko Raekallio-Teppo, opetusneuvos Arvi Luukka, FT h.c., taiteilija Ritva Ahonen-Mäkelä.. . Enpä jatka tuota hedelmällistä luetteloa.

Tästä voi siirtyä toiseen puoleen henkilökohtaista suhdetta Lappeenrannan-Imatran kesäyliopistoon: kurssinjohtajana, opettajana, kouluttajana ja luennoijana toimimista eri kohderyhmille. Tämä kesäyliopisto on – paljolti suurenmoisen harmaan eminenssinsä Arvi Luukan ansiosta saattanut mm. maan äidinkielenopettajakunnan didaktisesti valtakunnan kärkeen. Täällä on uskottu uuteen ja uskallettu kokeilla. Täällä ovat ikkunat olleet tieteiden ja taiteiden välisesti auki Eurooppaan ja muuhun maailman, kun ne ovat olleet moniaalla vielä tiukasti tilki tyt. Tämä kesäyliopisto on kannattanut vanhan Wiipurin parhaita perinteitä uskaltamalla eleettömästi olla persoonallinen – joskus elehtienkin.

Lappeenrannan-Imatran kesäyliopistolta voisi aiheellisesti kysyä, millä alalla se on ollut maailman paras. Suomen tasavallan äidinkielenopettajien jatkokoulutuspaikkana se ainakin on ollut. Sela.

Mutta myös sanomalehtimiehet, hoitohenkilöstö, steinerpedagogit, vuorovaikutus- ja luovuusihmiset, kriminaalihenkilöstö jne. ovat toistuvasti pureutuneet uusiin näkökulmiin tämän avaran instituution
sisällä. Kiitän Lappeenrannan-Imatran kesäyliopistoa, että se on luonut oman profiilinsa mitättömän pienellä rahalla mutta mittaamattoman suurella innostuksella ja uskalluksella.

Tällaisella rakkaudentunnustuksella siis avaan 35. toimintavuoden. Kenties teitä, kunnioitetut kuulijani, huvitti otsikkoni “Kesäyliopistot aurinkoa aikuiskoulutuksen sateenvarjon alle”, mutta valinta oli perusteltu. Aikuiskoulutus – niin ammatillinen kuin yleissivistävä – on lähes kliseeksi muuttunut avainsana, jolla kuitenkaan ei ole varaa jähmettyä eikä kulua. Eduskunnan sivistysvaliokunnassa on vielä käsiteltävänä laki työvoimapoliittisesta koulutuksesta ja ammatillisten kurssikeskusten muuttamisesta ammatillisiksi aikuiskoulutuskeskuksiksi. Käsittelyyn ennen kesälomaa vielä tulee opintotukea koskeva lainmuutos, jossa kokeiluna ollut aikuiskoulutusopintoraha on tarkoitus saattaa vakinaiseksi. Myös kesäyliopistojen asemaa on käsitelty halllituksen kertomuksen yhteydessä. Kaiken kaikkiaan aikuiskoulutuksen kenttä elää lainsäädännöllisesti, taloudellisesti, sisällöllisesti.

Sanotaan, ettei pyyssä ole kahden jakaa; aikuiskoulutuksen pyyssä on monenkin. Yliopistojen täydennyskoulutuskeskukset, keskiasteen ammatillisten oppilaitosten täydennyskoulutuskeskukset, kesäyliopistot ja muut instanssit voivat toki antaa aikuiskoulutusta. Elämä on oppimista; jatkuvan koulutuksen periaate on ainut mahdollinen. Mutta yhteistoimintaa, tehtävänjakoa, järkeistämistä ja
koordinointia tarvitaan.

Aikuiskoulutuksen sateenvarjoksi on kuvattu ihmiselle annettavaa elämänikäistä opintokirjaa tahi koulutuspassia. Opiskelijat haluavat saada merkinnän suorituksistaan ja koota opintokokonaisuuksia ja tutkintoja näin sivistysvaliokunnalle on kerrottu. Tämän sateenvarjon muuttavat kesäyliopistot päivänvarjoksi, eivätkä pelkästään kesäisen toiminta-aikansa vuoksi, kesäyliopistot ovat
näet jatkaneet lukukausiaan ja ne toimivat ympärivuotisesti.

Maamme vanhin kesäyliopisto perustettiin Jyväskylään 1912 ja vanhin yhtäjaksoisesti toimiva kesäyliopisto, Turun kesäyliopisto, perustettiin 1936. Suurin osa kesäyliopistoista on perustettu 1960-luvulla opettajien täydennyskoulutuksen tarpeisiin ja toisaalta suurten ikäluokkien kasvatustieteellisten ym. opintoja varten.

Maassamme toimii nykyisin 21 kesäyliopistoa ja niillä on toimipaikkoja 57 paikkakunnalla. Vuosittain opetusta annetaan kuitenkin yli 100 paikkakunnalla.

Kesäyliopistojen taustayhteisöt ovat erilaisia. Kuitenkin toiminta- alueen kunnilla on merkittävä taloudellinen ja hallinnollinen rooli, niin kuin täälläkin. Tällä hetkellä kesäyliopistojen toimintaan saadaan valtionapua (822/68) valtioneuvoston päätöksen mukaisesti.

Kesäyliopistoissa opiskeli vuonna 1988 lähes 60. 000 opiskelijaa. Opetusta annettiin 2.600 kurssilla yhteensä 76.000 tuntia. Kurssipäiviä kertyi noin 12.300 ja kurssien keskipituus oli 5 päivää.

Opetustunneista avointa korkeakoulua oli noin 40 % , ammatillista täydennyskoulutusta noin 30 % , kielikursseja noin 10 % ja muuta noin 20 %. Ammatillisesta täydennyskoulutuksesta 50 % oli suunnattu sosiaali-jaterveydenhoitoalalle ja 25 % opetusalalle. Sosiaali- ja terveydenhoitoalan ns. lakisääteinen täydennyskoulutus on jatkuvasti lisääntynyt määrällisesti. Sisällöllisesti vaaditaan tieteidenvälistä
ja yhä tasokkaampaa opetusta.

Kesäyliopistot ovat olleet, ja ovat edelleen, alueellisesti merkittäviäkorkea-asteen oppilaitoksia. Suurimman osan opiskelijoista kesäyliopistot saavat luonnolliselta vaikutusalueeltaan. Joissakin tapauksissa kesäyliopisto on välttämättömyys, ainoa kanava, tasokkaan opetuksen saamiseksi alueelle.

Kesäyliopistot ovat ajan kuluessa muuntuneet ympäristön tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Kesäyliopistotoiminta ei ole luutunut vaan sillä on jatkuvasti kiinteä yhteys käyttäjäkuntaansa ja sidosryhmiinsä mm. erilaisten suunnittelu- ja yhteistyöryhmien kautta. Kesäyliopistot eivät elä irrallaan ympäristöstään. Tämän ansiosta kesäyliopistot koetaan erittäin joustaviksi, käytännön tarpeita vastaaviksi ja opetuksen laadun ja hinnan väliseltä suhteelta taloudellisiksi oppilaitoksiksi. Tämä koskee varsinkin täydennyskoulutusta.

Tilastokeskuksen mukaan kesäyliopistojen ja yliopistojen täydennyskoulutuskeskusten täydennyskoulutus on keskimäärin samankestoista eli 17-40 tuntia.

Avointa korkeakouluopetusta on kesäyliopistoissa lähes 40 % opetustunneista. Kesäyliopistoilla on siksi läheiset suhteet korkeakouluihin. Kesäyliopistojen avoimen korkeakouluopetuksen kautta hankitaan edelleen lisäpisteitä eräisiin oppilaitoksiin. Avoin korkeakouluopetus koetaan myös täydennyskoulutukseksi monissa tapauksissa. Varsinkin korkeakoulupaikkakunnilla korkeakoulujen varsinaiset opiskelijat nopeuttavat ja täydentävät opintojaan kesäyliopiston kautta. Näin mm. Kuopiossa, Rovaniemellä, Lappeenrannassa ja myös suurilla korkeakoulupaikkakunnilla. Kesäyliopistot täydentävät kapea-alaisten yliopistojen opetustarjontaa.

Avoimen korkeakouluopetuksen väheneminen kesäyliopistojen kautta merkitsisi huomattavaa takaiskua korkeakoulutasoisen perusopetuksen saavutettavuuteen. Kesäyliopistot ovat pyrkineet viime vuosina
aktiivisesti kehittämään ns. 60 opintoviikon väylää ja täten helpottaman myös ns. ylioppilassumaa. Kaikki korkeakoulut eivät vain ole innostuneet asiasta riittävästi.

Kesäyliopistojen ennakkoluulottoman, ja myös kokeilevan, toiminnan myötä maahamme on saatu mm. uusia pedagogioita: Steiner-pedagogiikka, suggestopedia, Montessori-pedagogiikka jne. Myös todella harvinaisten kielten opiskelumahdollisuuden ovat monet kesäyliopistot taanneet.

Kesäyliopistojen opiskelijamäärä on 1970-luvun puolivälin hetkellisestä aallonpohjasta jatkuvasti kasvanut. Kesäyliopistot ovat joustavia, läheisiä ja taloudellisia oppilaitoksia eli sellaisia, joita nykyaika ja päätöksentekijät odottavat oppilaitoksilta ja yrityksiltä.

Kesäyliopistoilla on merkittävä yhteiskunnallinen ja koulutuspoliittinen tehtävä, varsinkin nyt jolloin aikuiskoulutuksen moninainen tarve kiihtyvästi kasvaa. Kesäyliopistotoimikunnan mukaan “kesäyliopistojen koulutus sijoittuu aikuiskoulutuksen kentässä ammatillisen aikuiskoulutuksen ja niin sanotun yleissivistävän
koulutuksen välimaastoon. Toisaalta kesäyliopistojen koulutus sijoittuu joiltakin osin korkea-asteen ja keskiasteen koulutuksen väliin.”

Kun aikaisempaa suurempi osa väestöstä on peruskoulutukseltaan korkeakoulukelpoista, lisääntyy myös tarve korkea-asteen yleissivistävään opetukseen. Yleisen edun, ja korkeakoululaitoksen edun, mukaista on, että maassa toimii juuri tähän tehtävään erikoistunut kesäyliopistolaitos elinvoimaisena.

Kesäyliopistojen taloudellinen kehityssuunta uhkaa kuitenkin nyt niiden toimintaa. Julkisen rahoituksen osuus on viime vuosina laskenut, ja opintomaksujen osuus noussut. Vuonna 1988 opiskelijamaksujen osuus oli lähes 47 % kesäyliopistojen kaikista tuloista. Suuntaus ei ole oikea opiskelijoiden kannalta. Myöskään kunnat eivät voi enää kasvattaa maksuosuuksiaan. Kuntien avustukset kesäyliopistoille olivat 1988 35 % tuloista. Samanaikaisesti valtionavustukset eri lähteistä kesäyliopistoille olivat noin 13 %.

Valtioneuvoston periaatepäätösten mukaisesti väestön omaehtoista kouluttautumista tuetaan yhdenvertaisin periaattein siinä tarkoituksessa, että opiskelijoiden suorittamat maksut pysyvät kohtuullisina. Pääosa kesäyliopistojen toiminnasta perustuu koulutettavien omaehtoiseen opiskeluun. Kohtuullisena ei voida pitää, että opiskelijoiden rahoitusosuus on valtionavun riittämättömyyden vuoksi kesäyliopistoissa noussut jopa 60-70 prosenttiin koko tulorahoituksesta.

Kesäyliopistojen valtionrahoituksen nykyinen alimitoitus vääristää eri koulutuslaitosten tervettä kilpailutilannetta. Valtionrahoituksen alimitoitus kesäyliopistoissa on sitäkin epäoikeudenmukaisempi silloin, kun niiden opetustoimintaan osallistuu myös korkeakouluissa opiskelevia nuoria opintojensa jouduttamiseksi.

Kuten mainitsin, aikuiskoulutuksen kenttä on kiihkeässä liikkeessä. Sivistysvaliokμnnassa kesäyliopistoilla oli vankka kannattajajoukkonsa, mutta erityisen kesäyliopistolain aikaansaamiseksi ei saavutettu yksimielisyyttä. Asiaan palattaneen, mikäli kaavailut aikuiskoulutuslaiksi toteutuvat, mutta tämä on tulevaisuushanke.

Sivistysvaliokunta totesi kuitenkin tämänkeväisessä kannanotossaan selkeästi, että valtionavun myöntämiseen liittyy sellaisia epävarmuustekijöitä ja ongelmia, että menettelyä tulisi nykyisestään muuttaa. Kesäyliopistojen taloudellisten toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi on välttämätöntä korottaa valtion avustukset tasolle, joka turvaa niille riittävät toimintamahdollisuudet. Toiminnan
tasapainoisen kehittämisen turvaamiseksi tulisi kesäyliopistojen taloudellinen tuki järjestää nykyistä ennustettavammalle pohjalle.

Valiokunta totesi myös, että valtionavun markkamääräisen kasvattamisen
lisäksi on tärkeä saada kesäyliopistojen aseman ja valtionavun turvaava säädöspohja vähintäänkin asetuksentasoiseksi.

Kunnioitetut kuulijat,

sivistysvaliokunnassa kesäyliopistokysymykseen on mahdollista palata koulutuspoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä heti syyskauden alussa. Mielestäni se on myös välttämätöntä, sillä aikuiskoulutus tarvitsee hyvinvoivat kesäyliopistonsa.

Siellä kukoistakoon niin die fröhliche Wissenschaft -iloinen tiede
– kuin kasvakoon homo ludens – leikkivä ihminen – ihmiselon mittaisen aikuiskoulutuksen ihanuudessa, hurjuudessa ja kurjuudessa.

 

Mallittamisen iloa – NLP:n perustyökalu löytämisen välineenä

Iloa mallittamiseen tuovat löydöt siitä, että löytää jotakin uutta. Jotakin sellaista, mitä tietoisella mielellä ei olisi ymmärtänyt ajatella. Ja kuitenkin se oli jo siellä, ja niin todellisena, sille ei vain ollut sanoja, sitä ei osannut selittää.

Löytyy sanat ja merkitykset asioille, tekemisille, ajatus- ja käyttäytymismalleille. Löytyy hyviä uskomuksia tai vaikeita kokemuksia, jotka ovat muovanneet ihmisestä sellaisen kuin nyt on. Ja saaneet edistymään taidossa, oman itsensä kehittymisessä. Mallittaminen tuo esille asioita, joita emme yleensä ajattele, ne ovat hiljaisena tietona alitajunnassa, kuitenkin saatavissa esille. Mallittamisen avulla voidaan syventää mitä tahansa taitoa, haasteellista asiaa, työtehtävää tai muuta osaamista.

NLP:ssa mallittaminen on keskeinen työkalu. Sen avulla NLP on syntynyt ja sen avulla se kehittyy koko ajan. Sen avulla voi kehittyä itse – oppia nopeammin uusia taitoja tai syventää olemassa olevia. Mallittaa itseä tai toisia osaajia.

Jos opiskelet ja olet hyvä kielissä, mutta matematiikka ei suju hyvin, niin nämä molemmat voidaan mallittaa ja niitä tuloksia voidaan verrata toisiinsa. Löytyy asioita, mitkä sujuvat ja innostavat kielten kohdalla, mutta eivät toimi matematiikan kohdalla. On mahdollista siirtää asioita toiseen, miettiä, mitkä ajatus-,  käyttäytymis- ja uskomusmallit, mitkä liittyvät kieleen, olisivat siirrettävissä matematiikan kohdalle. Matematiikka voi saada uutta motivaatiota ja merkitystä.

Mallittamisen avulla löydetään yleensä asioita, mitä ihminen ei enää osa pukea sanoiksi, kertoa muille. Työelämässä ja muualla on paljon ihmisiä, alan osaajia, jotka ovat todella hyviä omassa työssään omalla alallaan, mutta eivät osaa opettaa sitä muille, kertoa, kuinka sen tehdään. Mallittamisen avulla päästään syvemmälle. Päästään tutkimaan niitä kohtia, mitkä tuntuvat tärkeiltä, mutta ihminen ei itsekään oikein tiedä, mitä hän tekee, mitä siinä kohdassa tapahtuu. Asiat vaan onnistuvat, ne menevät eteenpäin. Kokemus ja intuitio kohtaavat, tilanteita aavistaa, niihin osaa varautua. Työ sujuu ja se tehdään mahdollisimman hyvin. Tämä on sitä hiljaista tietoa, mitä mallittamisen avulla saadaan avattua, niille löytyvät sanat. Sen avulla sitä on mahdollista jakaa ja opettaa muille.

Mallittamisen kautta löytyy monesti myös paljon muuta. Arvoja, uskomuksia, ajatuksia omasta maailmankuvasta ja syvempiä merkityksiä. Monesti esille tulee ajatusmalleja, käyttäytymismalleja. Esimerkiksi malleja rauhoittua ja löytää voimavaroja ennen tärkeää kohtaamista tai tapahtumaa. Mallittamisen tulos on aina yksilöllinen. Jos jotakin taitoa halutaan mallittaa kunnolla, malleja tarvitaan useampia. Sitä kautta löytyy se perusmalli, mikä yleensä on toimiva.

Miksi kannattaa mallittaa negatiivisia asioita? Siksi, että huomataan, mistä tämä malli muodostuu, mitä sen sisälle kätkeytyy. Huomataan, että voisi tuossa kohdin tehdä toisin, ajatella eri tavalla. Voi löytyä asia tai tilanne, jonka käsittelyn avulla, koko ongelma voi hävitä tai muuttua helpommaksi.

Esimerkiksi, kun nuori haluaa irti tupakanpoltosta ja mallitetaan niitä asioita, mitkä liittyvät tähän, voi tulla eteen mielenkiintoisia asioita. Jos huomataan, että tupakointi liittyy tiettyyn kaveripiiriin, tiettyyn ympäristöön, niin sitä vaihtamalla, voi lopettaminen olla helpompaa. Tai jos huomataan, että jos tupakoinnin liittää uskomustasolla itsenäistymiseen, voi uskomusta muuttamalla päästä irti tästä tavasta. Jos tupakka tuo turvallisuutta, voidaan miettiä muita keinoja, millä turvallisuuden tunnetta voidaan saada.

Monesti kun negatiivista asiaa käsittelee, voi tulla motivaatio asioiden muuttamiseen, kun huomaa mihin asioihin voi itse vaikuttaa. Tätä kautta mallittaminen voi tuoda näkökulmia ja iloa myös negatiivisilta näyttäviin asioihin.

Jaana Kallio, yrittäjä, NLP-kouluttaja, NLP-ohjaaja, www.aurinkokallio.fi

Opiskelijaksi oppimassa

Ajattelin syksyllä Suomi vieraana kielenä – perusopintoja aloittaessani, että ehtiikö, jaksaako? Ettei kävisi kuin niille äidinkielen aineopinnoille kymmenisen vuotta sitten: hurja alkuinnostus, siitä parin kuukauden päästä sammahdus ajan puutteeseen ja hahmottomaan urakkaan.

Tällä kertaa aloittamistani motivoi vahvempi ajatus ammatillisesta pätevöitymisestä, ja toisaalta tarpeesta kuitata aikaisempi kokemus opintojen keskeyttämisestä. Kaikki menisi omaan piikkiin tälläkin kertaa sekä ajallisesti että taloudellisesti. Opintojen aloittamistani olin kehuskellut jo etukäteen lähipiirilleni tietoisena siitä, että nyt kun kovasti mainostaa, niin ei ihan herkästi peruuta aikeitaan. Itse aiheutettu sosiaalinen paine, vaikkakin hyvä sellainen, kannustaa myös.

Nyt, kahdeksan kuukautta myöhemmin, tuuletan perusopintojen loppusuoralla. Yllätin ja ylitin itseni. Kesäkuulle olen merkinnyt vielä kuuden opintopisteen edestä verkkotehtäviä, ja valmista tulee!

Ensimmäisten aikuisopintojen epäonnistuminen oli siis hyvä oppikoulu minulle, liika itsevarmuus, kyllä tämä tästä ja en mitään hopseja tai tuutorointeja tarvitse – ajattelu olivat pois. Kiltisti istuin varsinaisten opiskelujen päälle syksyn kaksi opiskelutaito-iltaa Imatralla, otin ilolla vastaan kaiken jaetun materiaalin ja verkko-ohjauksen. Ymmärsin lopulta, että suunnittelu kannattaa: mitä opiskellaan ja missä järjestyksessä on järkevää edetä. Onneksi on tuutorit, kiitos teille! Jos jotain olisin pakertamiseeni kaivannut, niin opiskelukavereita ihan naamatusten porukalla tekemään tehtäviä. Ihan yksin en kuitenkaan opintojeni kanssa edennyt, koska opintojen moodle-ryhmässä sai keskustella ja tarkastella muiden samaa pakettia tekevien tuotoksia. Moodle-ympäristö oli ja on jatkossakin varsinainen aarrearkku, löytyy apuja vanhoista luentomateriaaleista, ohjeita tieteellisen kirjaston käyttöön, ja kysyjälle aina vastataan.

Työn ohessa opiskeleminen tiivistää ajankäytön. Päivät ovat aikataulutetumpia ja viikonloppuun on varattava opiskeluaikaa. Kellottaminen sopii mainiosti, kun saa itse määritellä opiskelun määräajat. Kokemuksesta vihdoin viisastuneena kannatan suunnittelua ja opintojen jaksottamista omaan elämäntilanteeseen sopivaksi. Kiire ja stressi ovat pieninä annoksina tarpeellisia kirittäjiä, ilman deadlineja ainakaan minä en saisi mitään aikaiseksi.

Opiskelu koukuttaa positiiviseen kierteeseen. Itsetunto kohentuu opintorekisterin suoritusotetta tarkastellessa, siinä seisoo kiitos kuin kiiltokuva opettajalta alakoulun ainevihkossa.

Jaana Oravuo
luokanopettaja, aikuisopiskelija