Kesäyliopistot – aurinkoa aikuiskoulutuksen sateenvarjon alle

Etelä-Karjalan kesäyliopiston 60-vuotisjuhlavuoden kunniaksi olemme tutkineet  arkistojamme ja julkaisemme nyt alla valtioneuvos Riitta Uosukaisen puheen kesäyliopiston avajaisissa 4.6.1990.

Moni asia on muuttunut 26. vuoden aikana, mm. kesäyliopiston nimi,  mutta moni on myös ennallaan. Riitta Uosukainen kirjoittaa: “Kesäyliopistot ovat ajan kuluessa muuntuneet ympäristön tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Kesäyliopistotoiminta ei ole luutunut vaan sillä on jatkuvasti kiinteä yhteys käyttäjäkuntaansa ja sidosryhmiinsä mm. erilaisten suunnittelu- ja yhteistyöryhmien kautta. Kesäyliopistot eivät elä irrallaan ympäristöstään. Tämän ansiosta kesäyliopistot koetaan erittäin joustaviksi, käytännön tarpeita vastaaviksi ja opetuksen laadun ja hinnan väliseltä suhteelta taloudellisiksi oppilaitoksiksi. Tämä koskee varsinkin täydennyskoulutusta.”

Yhteistyö alueemme toimijoiden kanssa on meille toimintamme ydin. Tätä kiinteätä yhteyttä haluamme vaalia myös tulevaisuudessa.

Kesäyliopiston henkilöstö toivottaa
lämpöistä ja uusia ajatuksia antavaa kesää!

Oppilaskunnan retki Saimaalla 1957

Kuvassa kesäyliopiston oppilaskunnan kesäretki Saimaalle vuonna 1957

 

 

 

 

 

 

 

 

Kansanedustaja, FL Riitta Uosukainen
Lappeenrannan-Imatran kesäyliopiston avajaisissa 4.6.1990

Kesäyliopistot – aurinkoa aikuiskoulutuksen sateenvarjon alle

“Haihtui hanki ja jää, jopa nousee ruohoa maille,
versovat lehviä puut,
muuttaa muotoa maa, myös talttuen virtojen vyöryt
käy ohi kaltehien.

Graatia tanssii taas, sulotarten ja nymfien tanhu
verhoa vailla jo käy.
Et ole kuolematon, sitä kertoen vuosi ja hetki
pois elonpäiviä vie.”

Horatiuksen kevätoodi on monelle akateemiselle kansalaiselle kesän alkusoitto; tämä runo herää henkiin joka kevät. Lappeenrannan kesäyliopistossa vuonna 1961 olen itse siihen tutustunut; etenkin neljännen säkeistön viime säe soi usein oikean aivopuoliston kannattelemana:

“Luonnon tappiot kuu yhä korvaa vaihtuvin vuoroin.
Ihminen, sinne kun käy
missä on Aeneas-isä, mahtava Tullus ja Ancus,
tuhka ja varjo on vain.”

Siinäpä se: Pulvis et umbra sumus – olemme tomua ja tuhkaa – ja silti joka kevät valmiina uusiin koetoksiin, kesäyliopistossa ja muutoin. Antiikin runon tuottama kokemus on hurmaava!

Pyydän kiittää kutsusta Lappeenrannan-Imatran. kesäyliopiston avajaisten puhujan paikalle. Tehtävä on minulle mieluinen. Minulla on tähän kesäyliopistoon kestosuhde; miul o siihe suhe! Tasan 29 vuotta sitten olin ollut elämäni ensimmäisessä kesätyöpaikassa Enson kartonkitehtaan konttorissa Kaukopäässä neljä päivää. Työaika oli sovittu niin, että keskikesä oli varattu latinan ja saksan pro exercition suorittamiseksi Lappeenrannan kesäyliopistossa. Ilmoittautumisia otti vastaan nykyinen professori Tapani Valkonen, jolle ilmoitin kuulleeni, että FK-tutkintoon vaaditaan arvosanaopintojen lisäksi pro gradu ja kaksi pro exerci tiota ja aikovani nämä kaksi nyt suorittaa anomukseni tueksi päästä opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Tapani hymyili suu leveänä; arvattavasti hän näki, etten ymmärtänyt mistään mitään. Mutta exercitiot tulivat suoritetuksi, niin kuin sittemmin kasvatusopin lubenter approbatur. Kesäyliopisto on totisesti palvellut ja säästänyt opiskelijan aikaa ja rahaa.

Sittemmin apurahahakemusta naputellessani löin lyhenteen “Lappeenrannan kesäyliopisto, kesäyo”, muotoon “Lappeenrannan kesäyö”. Tuo totuus ei pala tulessakaan; kesäyössähän tuona kesänä kaikki suoritettiin ja sujui.

Lappeenrannan-Imatran kesäyliopisto on siis ollut jo 34 vuotta avoimen korkeakoulun erinomainen muoto Kaakkois-Suomessa. Se on ollut häivähdys akateemisuutta tilaisuuksineen kaikkineen – ennen muuta persoonallisten opettajiensa ansiosta. Suoranaisia koulukuntia on syntynyt. Jokaisella läsnäolevalla on tietenkin omat suosikkinsa; minuun ovat tehneet syvimmän vaikutuksen professorit Mustakallio
ja von Fieandt, lehtorit Saara Lilja ja Kustaa Roine, yliopettaja Vuokko Raekallio-Teppo, opetusneuvos Arvi Luukka, FT h.c., taiteilija Ritva Ahonen-Mäkelä.. . Enpä jatka tuota hedelmällistä luetteloa.

Tästä voi siirtyä toiseen puoleen henkilökohtaista suhdetta Lappeenrannan-Imatran kesäyliopistoon: kurssinjohtajana, opettajana, kouluttajana ja luennoijana toimimista eri kohderyhmille. Tämä kesäyliopisto on – paljolti suurenmoisen harmaan eminenssinsä Arvi Luukan ansiosta saattanut mm. maan äidinkielenopettajakunnan didaktisesti valtakunnan kärkeen. Täällä on uskottu uuteen ja uskallettu kokeilla. Täällä ovat ikkunat olleet tieteiden ja taiteiden välisesti auki Eurooppaan ja muuhun maailman, kun ne ovat olleet moniaalla vielä tiukasti tilki tyt. Tämä kesäyliopisto on kannattanut vanhan Wiipurin parhaita perinteitä uskaltamalla eleettömästi olla persoonallinen – joskus elehtienkin.

Lappeenrannan-Imatran kesäyliopistolta voisi aiheellisesti kysyä, millä alalla se on ollut maailman paras. Suomen tasavallan äidinkielenopettajien jatkokoulutuspaikkana se ainakin on ollut. Sela.

Mutta myös sanomalehtimiehet, hoitohenkilöstö, steinerpedagogit, vuorovaikutus- ja luovuusihmiset, kriminaalihenkilöstö jne. ovat toistuvasti pureutuneet uusiin näkökulmiin tämän avaran instituution
sisällä. Kiitän Lappeenrannan-Imatran kesäyliopistoa, että se on luonut oman profiilinsa mitättömän pienellä rahalla mutta mittaamattoman suurella innostuksella ja uskalluksella.

Tällaisella rakkaudentunnustuksella siis avaan 35. toimintavuoden. Kenties teitä, kunnioitetut kuulijani, huvitti otsikkoni “Kesäyliopistot aurinkoa aikuiskoulutuksen sateenvarjon alle”, mutta valinta oli perusteltu. Aikuiskoulutus – niin ammatillinen kuin yleissivistävä – on lähes kliseeksi muuttunut avainsana, jolla kuitenkaan ei ole varaa jähmettyä eikä kulua. Eduskunnan sivistysvaliokunnassa on vielä käsiteltävänä laki työvoimapoliittisesta koulutuksesta ja ammatillisten kurssikeskusten muuttamisesta ammatillisiksi aikuiskoulutuskeskuksiksi. Käsittelyyn ennen kesälomaa vielä tulee opintotukea koskeva lainmuutos, jossa kokeiluna ollut aikuiskoulutusopintoraha on tarkoitus saattaa vakinaiseksi. Myös kesäyliopistojen asemaa on käsitelty halllituksen kertomuksen yhteydessä. Kaiken kaikkiaan aikuiskoulutuksen kenttä elää lainsäädännöllisesti, taloudellisesti, sisällöllisesti.

Sanotaan, ettei pyyssä ole kahden jakaa; aikuiskoulutuksen pyyssä on monenkin. Yliopistojen täydennyskoulutuskeskukset, keskiasteen ammatillisten oppilaitosten täydennyskoulutuskeskukset, kesäyliopistot ja muut instanssit voivat toki antaa aikuiskoulutusta. Elämä on oppimista; jatkuvan koulutuksen periaate on ainut mahdollinen. Mutta yhteistoimintaa, tehtävänjakoa, järkeistämistä ja
koordinointia tarvitaan.

Aikuiskoulutuksen sateenvarjoksi on kuvattu ihmiselle annettavaa elämänikäistä opintokirjaa tahi koulutuspassia. Opiskelijat haluavat saada merkinnän suorituksistaan ja koota opintokokonaisuuksia ja tutkintoja näin sivistysvaliokunnalle on kerrottu. Tämän sateenvarjon muuttavat kesäyliopistot päivänvarjoksi, eivätkä pelkästään kesäisen toiminta-aikansa vuoksi, kesäyliopistot ovat
näet jatkaneet lukukausiaan ja ne toimivat ympärivuotisesti.

Maamme vanhin kesäyliopisto perustettiin Jyväskylään 1912 ja vanhin yhtäjaksoisesti toimiva kesäyliopisto, Turun kesäyliopisto, perustettiin 1936. Suurin osa kesäyliopistoista on perustettu 1960-luvulla opettajien täydennyskoulutuksen tarpeisiin ja toisaalta suurten ikäluokkien kasvatustieteellisten ym. opintoja varten.

Maassamme toimii nykyisin 21 kesäyliopistoa ja niillä on toimipaikkoja 57 paikkakunnalla. Vuosittain opetusta annetaan kuitenkin yli 100 paikkakunnalla.

Kesäyliopistojen taustayhteisöt ovat erilaisia. Kuitenkin toiminta- alueen kunnilla on merkittävä taloudellinen ja hallinnollinen rooli, niin kuin täälläkin. Tällä hetkellä kesäyliopistojen toimintaan saadaan valtionapua (822/68) valtioneuvoston päätöksen mukaisesti.

Kesäyliopistoissa opiskeli vuonna 1988 lähes 60. 000 opiskelijaa. Opetusta annettiin 2.600 kurssilla yhteensä 76.000 tuntia. Kurssipäiviä kertyi noin 12.300 ja kurssien keskipituus oli 5 päivää.

Opetustunneista avointa korkeakoulua oli noin 40 % , ammatillista täydennyskoulutusta noin 30 % , kielikursseja noin 10 % ja muuta noin 20 %. Ammatillisesta täydennyskoulutuksesta 50 % oli suunnattu sosiaali-jaterveydenhoitoalalle ja 25 % opetusalalle. Sosiaali- ja terveydenhoitoalan ns. lakisääteinen täydennyskoulutus on jatkuvasti lisääntynyt määrällisesti. Sisällöllisesti vaaditaan tieteidenvälistä
ja yhä tasokkaampaa opetusta.

Kesäyliopistot ovat olleet, ja ovat edelleen, alueellisesti merkittäviäkorkea-asteen oppilaitoksia. Suurimman osan opiskelijoista kesäyliopistot saavat luonnolliselta vaikutusalueeltaan. Joissakin tapauksissa kesäyliopisto on välttämättömyys, ainoa kanava, tasokkaan opetuksen saamiseksi alueelle.

Kesäyliopistot ovat ajan kuluessa muuntuneet ympäristön tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Kesäyliopistotoiminta ei ole luutunut vaan sillä on jatkuvasti kiinteä yhteys käyttäjäkuntaansa ja sidosryhmiinsä mm. erilaisten suunnittelu- ja yhteistyöryhmien kautta. Kesäyliopistot eivät elä irrallaan ympäristöstään. Tämän ansiosta kesäyliopistot koetaan erittäin joustaviksi, käytännön tarpeita vastaaviksi ja opetuksen laadun ja hinnan väliseltä suhteelta taloudellisiksi oppilaitoksiksi. Tämä koskee varsinkin täydennyskoulutusta.

Tilastokeskuksen mukaan kesäyliopistojen ja yliopistojen täydennyskoulutuskeskusten täydennyskoulutus on keskimäärin samankestoista eli 17-40 tuntia.

Avointa korkeakouluopetusta on kesäyliopistoissa lähes 40 % opetustunneista. Kesäyliopistoilla on siksi läheiset suhteet korkeakouluihin. Kesäyliopistojen avoimen korkeakouluopetuksen kautta hankitaan edelleen lisäpisteitä eräisiin oppilaitoksiin. Avoin korkeakouluopetus koetaan myös täydennyskoulutukseksi monissa tapauksissa. Varsinkin korkeakoulupaikkakunnilla korkeakoulujen varsinaiset opiskelijat nopeuttavat ja täydentävät opintojaan kesäyliopiston kautta. Näin mm. Kuopiossa, Rovaniemellä, Lappeenrannassa ja myös suurilla korkeakoulupaikkakunnilla. Kesäyliopistot täydentävät kapea-alaisten yliopistojen opetustarjontaa.

Avoimen korkeakouluopetuksen väheneminen kesäyliopistojen kautta merkitsisi huomattavaa takaiskua korkeakoulutasoisen perusopetuksen saavutettavuuteen. Kesäyliopistot ovat pyrkineet viime vuosina
aktiivisesti kehittämään ns. 60 opintoviikon väylää ja täten helpottaman myös ns. ylioppilassumaa. Kaikki korkeakoulut eivät vain ole innostuneet asiasta riittävästi.

Kesäyliopistojen ennakkoluulottoman, ja myös kokeilevan, toiminnan myötä maahamme on saatu mm. uusia pedagogioita: Steiner-pedagogiikka, suggestopedia, Montessori-pedagogiikka jne. Myös todella harvinaisten kielten opiskelumahdollisuuden ovat monet kesäyliopistot taanneet.

Kesäyliopistojen opiskelijamäärä on 1970-luvun puolivälin hetkellisestä aallonpohjasta jatkuvasti kasvanut. Kesäyliopistot ovat joustavia, läheisiä ja taloudellisia oppilaitoksia eli sellaisia, joita nykyaika ja päätöksentekijät odottavat oppilaitoksilta ja yrityksiltä.

Kesäyliopistoilla on merkittävä yhteiskunnallinen ja koulutuspoliittinen tehtävä, varsinkin nyt jolloin aikuiskoulutuksen moninainen tarve kiihtyvästi kasvaa. Kesäyliopistotoimikunnan mukaan “kesäyliopistojen koulutus sijoittuu aikuiskoulutuksen kentässä ammatillisen aikuiskoulutuksen ja niin sanotun yleissivistävän
koulutuksen välimaastoon. Toisaalta kesäyliopistojen koulutus sijoittuu joiltakin osin korkea-asteen ja keskiasteen koulutuksen väliin.”

Kun aikaisempaa suurempi osa väestöstä on peruskoulutukseltaan korkeakoulukelpoista, lisääntyy myös tarve korkea-asteen yleissivistävään opetukseen. Yleisen edun, ja korkeakoululaitoksen edun, mukaista on, että maassa toimii juuri tähän tehtävään erikoistunut kesäyliopistolaitos elinvoimaisena.

Kesäyliopistojen taloudellinen kehityssuunta uhkaa kuitenkin nyt niiden toimintaa. Julkisen rahoituksen osuus on viime vuosina laskenut, ja opintomaksujen osuus noussut. Vuonna 1988 opiskelijamaksujen osuus oli lähes 47 % kesäyliopistojen kaikista tuloista. Suuntaus ei ole oikea opiskelijoiden kannalta. Myöskään kunnat eivät voi enää kasvattaa maksuosuuksiaan. Kuntien avustukset kesäyliopistoille olivat 1988 35 % tuloista. Samanaikaisesti valtionavustukset eri lähteistä kesäyliopistoille olivat noin 13 %.

Valtioneuvoston periaatepäätösten mukaisesti väestön omaehtoista kouluttautumista tuetaan yhdenvertaisin periaattein siinä tarkoituksessa, että opiskelijoiden suorittamat maksut pysyvät kohtuullisina. Pääosa kesäyliopistojen toiminnasta perustuu koulutettavien omaehtoiseen opiskeluun. Kohtuullisena ei voida pitää, että opiskelijoiden rahoitusosuus on valtionavun riittämättömyyden vuoksi kesäyliopistoissa noussut jopa 60-70 prosenttiin koko tulorahoituksesta.

Kesäyliopistojen valtionrahoituksen nykyinen alimitoitus vääristää eri koulutuslaitosten tervettä kilpailutilannetta. Valtionrahoituksen alimitoitus kesäyliopistoissa on sitäkin epäoikeudenmukaisempi silloin, kun niiden opetustoimintaan osallistuu myös korkeakouluissa opiskelevia nuoria opintojensa jouduttamiseksi.

Kuten mainitsin, aikuiskoulutuksen kenttä on kiihkeässä liikkeessä. Sivistysvaliokμnnassa kesäyliopistoilla oli vankka kannattajajoukkonsa, mutta erityisen kesäyliopistolain aikaansaamiseksi ei saavutettu yksimielisyyttä. Asiaan palattaneen, mikäli kaavailut aikuiskoulutuslaiksi toteutuvat, mutta tämä on tulevaisuushanke.

Sivistysvaliokunta totesi kuitenkin tämänkeväisessä kannanotossaan selkeästi, että valtionavun myöntämiseen liittyy sellaisia epävarmuustekijöitä ja ongelmia, että menettelyä tulisi nykyisestään muuttaa. Kesäyliopistojen taloudellisten toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi on välttämätöntä korottaa valtion avustukset tasolle, joka turvaa niille riittävät toimintamahdollisuudet. Toiminnan
tasapainoisen kehittämisen turvaamiseksi tulisi kesäyliopistojen taloudellinen tuki järjestää nykyistä ennustettavammalle pohjalle.

Valiokunta totesi myös, että valtionavun markkamääräisen kasvattamisen
lisäksi on tärkeä saada kesäyliopistojen aseman ja valtionavun turvaava säädöspohja vähintäänkin asetuksentasoiseksi.

Kunnioitetut kuulijat,

sivistysvaliokunnassa kesäyliopistokysymykseen on mahdollista palata koulutuspoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä heti syyskauden alussa. Mielestäni se on myös välttämätöntä, sillä aikuiskoulutus tarvitsee hyvinvoivat kesäyliopistonsa.

Siellä kukoistakoon niin die fröhliche Wissenschaft -iloinen tiede
– kuin kasvakoon homo ludens – leikkivä ihminen – ihmiselon mittaisen aikuiskoulutuksen ihanuudessa, hurjuudessa ja kurjuudessa.

 

Etelä-Karjalan kesäyliopisto – mistä se kaikki alkoikaan?

Vuosina 1955 – 56 elettiin Lappeenrannassa, pienessä (n. 20 000 asukasta) kaakonkulman kaupungissa, pikkukaupungin hiljaiseloa. Vähin erin oli toivuttu sodista ja sotakorvauksista. Kekkosesta oli saatu, tai tehty, poliittisesta kannasta riippuen, presidentti. Oli koettu yleislakko ja elämä oli kohtuullisesti mallillaan.
Vuoden -55 kesällä oli Etelä-Saimaassa ollut pari artikkelia, professori Martti J. Mustakallion kynästä lähtöisin, joissa heräteltiin ajatusta yliopiston saamisesta itäiseen Suomeen ja erityisesti Lappeenrantaan. Ja sehän oli bensiiniä liekkeihin. Kun nykyisin puhutaan verkostoitumisesta, se on leikkiä 50-luvun Suomessa. Kaikki, jotka olivat, tai olivat olevinaan, jotakin, tunsivat toisensa ja olivat ”veljiä” erilaisissa seuroissa. Tapaamispaikkana oli joko Lappeenrannan Kerho, joka toimi nykyisen Karjalan Kulman viidennessä kerroksessa, tai sitten vanha, iloinen Patria ja kesällä Kasino. Tämä joukko, prof. Mustakallion aloitteesta sai, syksyllä -55, nopeasti aikaan toimikunnan yliopistoasiaa ajamaan.
Toimikunta pani toimeksi, siiloin ei jahkailtu tai diskuteerattu, ja päätettiin perustaa Itä-Suomen Yliopistoseura. Seura rekisteröitiin joulukuussa 1955.

Ja mitä sitten?
Nykyisin erilaiset projektit, ajatuksesta toteutukseen, kestävät keskimäärin vuosikymmenen ja sittenkin tulos usein lässähtää. Noina vuosina ei kauan tuhrailtu. Yliopistoa piti odottaa lähes pari vuosikymmentä, mutta kesäyliopiston avajaiset olivat 25.6.1956.

Avajaiset 1956

Avajaiset1956_kutsuvierasjoukko

Ja kyllähän kesäyliopisto myös lisäsi elämää kesäiseen Lappeenrantaan. Kesäyliopistoon syntyi oppilaskunta, joka järjesti oppilaille sellaista toimintaa, mitä ylioppilaskunnat yleensä järjestävät. Mikäli oikein muistan, makkaraa ja olutta kulutettiin joskus kylpylaitoksen ja joskus Karhusaaren soveliaissa ympäristöissä.
Joitakin kursseja seurailin silloisen vuosikymmenen vaihteessa. Tuskin paljonkaan viisaus lisääntyi, mutta hauskaa oli.
Miehet kerhoillaan ja salaseuroissaan panivat alussa pyörät liukkaasti pyörimään, mutta ei sovi unohtaa naisia heidän takanaan. Vanhan sanonnan mukaan: jokaisen menestyvän miehen takana on hämmästynyt nainen. Ei mennyt monta hetkeä Yliopistoseuran perustamisesta, kun syntyi Yliopistoseuran Naisyhdistys, joka aloitti varainhankinnan seuran hyväksi järjestämällä erilaisia juhlia. Erityisesti kesäiset Veeranpäivän Vipinät Kasinolla olivat todellinen kesän huipputapaus. Myöhemmin juhlittiin talvella Patriassa Samppanjatanssiaisten merkeissä. Naisyhdistys jakoi tukea kesäyliopistolle ja jakaa edelleen stipendejä opiskelijoille ja nyttemmin myös Lappeenrannan Yliopiston opiskelijoille.
Kesäyliopiston ehkä valtakunnallisesti näkyvin ”projekti” oli kesäiseen äidinkielenopettajien seminaariin liittynyt väittelykilpailu, jonka primus moottorina oli entinen opettajani, opetusneuvos Arvi Luukka, joka muuten Martti J. Mustakallion ohella, oli aikanaan kesäyliopiston kantava voima. Väittelijöinä ja voittajina oli aikansa ja vieläkin tunnettuja nimiä. Vuonna 1991 väittelyn voitti muuan kansanedustaja Paavo Väyrynen, joka senkin jälkeen on pysynyt vahvasti parrasvaloissa, ei liene kuitenkaan sittemmin saanut väittelyistään ja väittämisistään yhtä kirkasta kruunua, kuin tuona vuonna…
Ajat ovat uudet ja toisenlaiset, kuin viisi-, kuusikymmenluvuilla, mutta Etelä-Karjalan Kesäyliopisto kukoistaa ja voi hyvin. Puolentoista kuukauden mittainen lukukausi on laajentunut ympärivuotiseksi toiminnaksi. Opetusohjelmat myöskin laajentuneet monipuolisesti tyydyttämään sekä työelämän, että inhimillisen uteliaisuuden tarpeita.
Oppilaskuntaa ei taida enää olla, mutta ehkä opetusohjelmaan voisi lisätä opintojakson (tämä taitaa olla virallisen ideologian termi): Olutta, makkaraa ja ylevää hengenlentoa valoisana kesäyönä ihanan Saimaa rannalla.

Opetusneuvos Seppo Saarinen, Itä-Suomen yliopistoseura ry:n hallituksen jäsen

Etelä-Karjalan kesäyliopisto – 60 vuotta vapaata sivistystyötä Etelä-Karjalassa

Etelä-Karjalan kesäyliopisto viettää vuonna 2016 toimintansa 60-vuotisjuhlavuotta. Etelä-Karjalan kesäyliopiston ylläpitäjä Itä-Suomen yliopistoseura ry perustettiin vuonna 1955 ja Lappeenrannan kesäyliopiston toiminta alkoi kesällä 1956.

Psykologian luento Myllysaaressa 1959

Dosentti Kullervo Rainio pitämässä psykologian luentoa Myllysaaren nurmikolla kesällä 1959.

 

 

 

Itä-Suomen yliopistoseuran tavoitteena oli sekä edistää yliopiston saamista Itä- Suomeen että aloittaa yliopistollisten kesäkurssien järjestäminen. Kesäyliopiston ensimmäisen lukukauden aikana kesällä 1956 oli mahdollista suorittaa latinan, englannin ja saksan pro exercitio -harjoituksia, opiskella latinan ja englannin alkeita sekä saksan kieltä. Opinto-ohjelmassa oli myös kasvatusoppia, kansakouluhallinnon approbatur-opintoja, tilastotiedettä ja sosiaalipsykologiaa sekä yleisöluentoja.

Suomen kielen ja kulttuurin kurssi 1969

Kuvassa on kansainvälinen suomen kielen ja kulttuurin kurssi vuonna 1969.

 

 

 

Lappeenrannan kesäyliopiston toiminta laajentui koko 1960- ja 70-lukujen ajan. Esimerkiksi vuonna 1965 järjestettiin 64 kurssia, 1587 opetustuntia ja opiskelijoita oli 1090. 1970 -luvulla opiskelijoita oli vuosittain jo yli 1500.

Vuonna 1978 kesäyliopisto laajensi toimintaansa Imatralle, jonne perustettiin toimipiste. Kesäyliopiston historian alkuvuosikymmeninä koulutuksia järjestettiin vain kesäisin, mutta 1980- ja 1990-lukujen aikana toiminta laajentui ympärivuotiseksi.

Vuonna 2016 Etelä-Karjalan kesäyliopisto järjestää avointa yliopisto-opetusta, ammatillista täydennyskoulutusta sekä muuta alueen sivistys- ja osaamistarpeisiin vastaavaa vapaan sivistystyön koulutusta. Opinnot ovat avoimia kaikille iästä tai koulutustaustaustasta riippumatta. Kesäyliopistolla on toimistot ja koulutustilat sekä Imatralla että Lappeenrannassa. Viimeisimmät vahvistetut tilastotiedot ovat vuodelta 2014. Vuoden 2014 aikana Etelä-Karjalan kesäyliopisto järjesti yhteensä 177 koulutustilaisuutta sekä toteutti yhteensä 4 272 opetustuntia. Vuonna 2014 kesäyliopiston järjestämissä koulutustilaisuuksissa oli yhteensä 4133 osallistujaa.

Etelä-Karjalan kesäyliopisto juhlii 60-vuotista toimintaansa kuluvana vuonna työn merkeissä. Kesäyliopiston historiaa esitellään näyttelyssä Lappeenrannan maakuntakirjastossa maaliskuussa sekä Imatran pääkirjastossa toukokuussa 2016.