Menikö kuppi nurin?

Joku meistä on tyytyväinen, kun lasi on puoliksi täynnä ja toinen suree, kun se on puolityhjä. Mutta mitä tehdä, kun lasi on niin täynnä, että juoma on vaarassa läikkyä yli?

Useimmilla meistä on elämä hyvällä malilla ilman ylitsepääsemättömiä haasteita. On mukiinmenevä työ, kiinnostavat harrastukset, lapset, koti ja koira. Kaikesta tästä elämän täyteydestä huolimatta voi joskus pysähtyä ihmettelemään, miksi päivät menevät eteenpäin kuin sumussa ja elämän tapahtumat tuntuu lattean väsyttäviltä. Tuskastuneena voi alkaa miettiä, mikä minussa on vikana?

Ehkä syynä onkin tuo yltäkylläisyys. Joskus hyvääkin voi olla liikaa. Samalla tavoin kuin joulun aikaan jatkuvasta herkuttelusta tulee lopulta ähky ja huono olo, voi liian täysi elämäkin aiheuttaa vatsanväänteitä – tai joitakin muita oireita. Ääriään myöten täysi elämä tarkoittaa myös kiirettä ja jatkuvaa valppaana oloa. Aika ei riitä palautumiseen ja asioiden loppuunsaattamiseen: samaan aikaan pitää huolehtia monista toisistaan irralla olevista asioista kuten lapsen lahjasta, työpaikan uudelleen organisoinnista, koiran trimmauksesta ja jääkaapin siivouksesta. Keho ja mieli eivät pysy kaikessa
tässä mukana.

Jatkuva kiire ja valppaana olo voi aiheuttaa stressiä, väsymystä, ärtyisyyttä ja fyysisiä oireita. Etenkin silloin, jos elämässä on tavanomaisten arjen kiireiden lisäksi muita haasteita kuten taloudellisia huolia tai lapsia, jotka tarvitsevat erityistä huomiota kasvunsa tueksi. Jotta voisimme nauttia elämän täyteydestä, meidän tulee huolehtia olemisen ja tekemisen tasapainosta, monella eri tasolla. Tämä itsestä huolehtiminen on tärkeää sekä oman että läheistemme hyvinvoinnin takia. Ilo ja onnellisuus tapaavat tarttua ihmisestä toiseen.

Samalla tavoin kuin aikuisetkin, voivat myös lapset elää ‘liian täyttä elämää’. Itse asiassa lasten elämänmalja täyttyy paljon nopeammin ja läikkyy yli reunojen herkemmin kuin aikuisilla. Heillähän ei ole vielä kypsynyt samoja taitoja vastaanottaa ja säädellä ärsyketulvaa. Lapsia voi stressata päiväkodin tai koulun monet ihmisuhteet, jatkuva meteli sekä liian vähäinen uni monen muun syyn lisäksi. Tämä kaikki näkyy helposti lasten käyttäytymisessä sekä myös kyvyssä omaksua uutta tietoa. Lapsen haastava käytös vaikuttaaa aikuiseen ja aikuisen stressi puolestaan lapseen. Ilman tietoista pysäyttämistä tämä kierre voi imaista koko perheen syvälle pahoinvoinnin pyörteeseen.

Sekä lasten että heidän vanhempansa, samoin kuin meidän kaikkien tulee huolehtia siitä, että keho ja mieli saavat tarvitsemansa levon ja virkistyksen. Kukin omalla yksilöllisellä tavallaan. Joskus voimia saa levosta, joskus juoksusta, toinen virkistyy musiikin avulla, toinen kuuntelemalla lintuja. Sopivien keinojen löytäminen vaatii tarkkaa havainnointia ja useita yrityksiä sekä erehdyksiä. Rauha ja tasapaino eivät yleensä ilmesty kuin tyhjästä vaan niiden eteen tulee nähdä vaivaa. Harjoittaa kuten harjoitamme lihasvoimaa. Niin että lopulta onnellisuus tulee olemassa olevasta arjesta eikä tulevaisuuden haaveista.

Merja Tompuri, toimintaterapeutti

Advertisements