Aivotutkimus ja oppiminen

adult-18792_1280

Sanasta oppiminen tulee helposti mieleen pulpetti, sen ylle kumartunut turhautunut oppilas kynä ja kumi kädessään, likaiseksi suttaantunut paperi ja mahdottoman vaikea matematiikan tehtävä tai saksan verbien taivuttaminen. Mutta herätys, oppiminen on paljon muutakin. Se on oivalluksen iloa, kun skeittitemppu onnistuu ensimmäistä kertaa. Se on rauhallinen ja opastava ääni, jolla alakoululainen neuvoo mummolleen uuden sosiaalisen median sovelluksen käyttöä. Se on ylpeyttä, kun mustikkamuffinssit onnistuvat. Se on myös kuin huomaamatta tapahtuvaa kehitystä partioretkellä puuhaillessa, vieraskielistä kampausohjevideota seuratessa tai karkkiostoksilla kolikoita laskiessa.

Aivotutkimuksella on aivan oma näkökulmansa oppimiseen. Aivotutkimus näkee oppimisen aivojen muovautumisena: hermosolujen välisten yhteyksien muodostumisena, karsiutumisena, vahvistumisena ja aivotoiminnan laajanakin muokkautumisena. Aivotutkimuksen avulla on pystytty löytämään sellaisia oppimisen lainalaisuuksia, joita voidaan soveltaa jokapäiväisissä oppimistilanteissa. Vaikka aivotutkimus alkoi kovin teoreettisena tieteenä ja tapahtui laboratorioissa monimutkaisia laitteistoja käytellen, se on nykyään hyvinkin soveltava tiede ja mittauksia tehdään siellä, missä oppiminen tapahtuu: esimerkiksi kouluissa, päiväkodeissa ja työpaikoilla.

Aivotutkimuksen tulokset korostavat innostumista ja touhukkuutta oppimisen mahdollistajana. Tekemällä oppiminen, oppimisen ilo ja uppoutuminen aikaansaavat hyviä oppimistuloksia, sillä silloin sekä kehomme että mielemme on parhaimmillaan oppimaan uusia, haastaviakin asiakokonaisuuksia. Nykyajan kouluissa kiinnitetäänkin aiempaa enemmän huomiota keholliseen oppimiseen. Oppilaalla voi olla oppimisen aikana kädessään puristelupallo tai hypistelylelu, tai hän voi oppia seisten tai kävellen. Näin hyödynnetään aivotutkimusten tuloksia, joita on saatu sekä hiirillä että ihmisillä: pieni liikkuminen tehostaa oppimista.

Musiikki näyttäytyy aivotutkimuksen valossa paitsi mukavana harrastuksena myös aivojen kognitiivisia toimintoja kehittävänä välineenä. Soitto- ja lauluharjoittelun on osoitettu kehittävän muistia, tarkkaavaisuutta, toiminnanohjausta, vieraan kielen lausumista ja kuullunymmärrystä sekä testisuoriutumista monissa kielellisissä testeissä kuten lukemisen ja kirjoittamisen testeissä. Musiikin harrastaminen aikaansaa aivoissa laskentakapasiteetin kasvua: aivokuorella havaitaan laajentumista ja yhteyksien määrän kasvua. Aivotutkimuksen valossa jokaisella lapsella ja nuorella tulisikin olla mahdollisuus harrastaa musiikkia haluamallaan tavalla. Koulun kannattaisi erityisesti tarjota musiikkiharrastusta niille, joilla on kielen kehityksen, tarkkaavuuden säätelyn tai oppimisen ongelmia sekä niille, jotka opiskelevat koulussa muulla kuin omalla äidinkielellään. Musiikkiharrastus on myös erityisen suositeltava kuulolaitetta ja sisäkorvaistutetta käyttäville oppilaille.

Unen aikana aivoissa tapahtuu paljon. Päivän aikana opitut asiat siirretään yöllä pitkäkestoiseen, pysyvämpään muistiin. Tästä syystä nukkuminen on oppimisen paras kaveri. Valitettavasti suomalaiset lapset ja nuoret nukkuvat liian vähän. Unen saamista voi vaikeuttaa puuttuva unirytmi eli vaihtelevat nukkumaanmeno- ja heräämisajat. Unta voi haitata myös ilta-aikaan tapahtuvat innostavat ja aktiiviset harrastukset, erityisesti liikunta myöhään illalla ja näyttölaitteiden sinisävyinen valo. Aamuyöllä herääminen voi johtua stressistä ja huolenaiheista. Tällöin lapsi ja nuori tarvitsee aikaa, rauhallista juttelua ja kuuntelijaa. Hyvän unen avaimet ovat riittävän uniajan takaaminen, ilta-aikainen rauhoittuminen, riittävä päiväaikainen liikunta ja hitaita hiilihydraatteja sisältävä iltapala. Nukkuminen kannattaa aina, ja varsinkin silloin, kun on oppinut uutta.
Oppimispelit ovat mainio tapa oppia. Lapset voivat itsekin kehittää lauta- tai digipelejä opittavista sisällöistä, ja hyviin peleihin saa vinkkejä opettajilta ja vanhemmilta. Erityisesti äidinkielen, matematiikan ja vieraan kielen oppimiseen on olemassa pelejä, joiden tehosta on tutkittua tietoa. Maailmalla tunnetuin suomalainen oppimispeli on Ekapeli, joka sopii kirjainten ja lukemisen harjoitteluun ja aivomittauksen mukaan kehittää lapsen aivoja jo reilun kymmenen pelauskerran jälkeen.

Kotona lapsen ja nuoren oppimista voidaan tukea monin tavoin. Oppimisen perusedellytyksistä eli nukkumisesta, ravinnosta ja liikunnasta huolehtiminen on iso tehtävä. Vanhempien positiivinen ja arvostava asenne koulua ja oppimista kohtaan on tärkeä taustatekijä oppimisen onnistumisessa. Vanhemman on tärkeä puuttua nopeasti tilanteisiin, joissa oppilas kertoo koulukiusaamisesta tai tarvitsevansa tukea oppimiseensa. Opettaja voi hyödyntää vanhempien osaamista ja tukea koulussa monin tavoin. Vanhempien työhön liittyvä ja muu osaaminen voidaan ottaa koululla käyttöön ilmiöpohjaisesti. Käänteisissä koulupäivissä oppilaat opettavat vanhempiaan. Koulun ja kodin hyvä yhteistyö sekä luokan oppilaiden vanhempien yhteistoiminta antavat oppilaalle turvallisen oppimisympäristön. Oppimisympäristön merkitys on suuri innostumisen ja uppoutumisen saavuttamisessa. Kun innostuu oppimisesta, oppiminen onnistuu ja jaksaa myös puurtaa vaativien aiheiden parissa. Oppiminen on kivaa, mutta se sisältää myös kovaa työtä. Siitä aivot tykkää!

Aivotutkija Minna Huotilainen

Kesäyliopiston koulutuspäivä Aivotutkimus ja oppiminen 7.11.2016 Lappeenrannassa Kehruuhuoneella. Katso tarkemmin ja ilmoittaudu mukaan!

Advertisements