Ajattelin syksyllä Suomi vieraana kielenä – perusopintoja aloittaessani, että ehtiikö, jaksaako? Ettei kävisi kuin niille äidinkielen aineopinnoille kymmenisen vuotta sitten: hurja alkuinnostus, siitä parin kuukauden päästä sammahdus ajan puutteeseen ja hahmottomaan urakkaan.
Tällä kertaa aloittamistani motivoi vahvempi ajatus ammatillisesta pätevöitymisestä, ja toisaalta tarpeesta kuitata aikaisempi kokemus opintojen keskeyttämisestä. Kaikki menisi omaan piikkiin tälläkin kertaa sekä ajallisesti että taloudellisesti. Opintojen aloittamistani olin kehuskellut jo etukäteen lähipiirilleni tietoisena siitä, että nyt kun kovasti mainostaa, niin ei ihan herkästi peruuta aikeitaan. Itse aiheutettu sosiaalinen paine, vaikkakin hyvä sellainen, kannustaa myös.
Nyt, kahdeksan kuukautta myöhemmin, tuuletan perusopintojen loppusuoralla. Yllätin ja ylitin itseni. Kesäkuulle olen merkinnyt vielä kuuden opintopisteen edestä verkkotehtäviä, ja valmista tulee!
Ensimmäisten aikuisopintojen epäonnistuminen oli siis hyvä oppikoulu minulle, liika itsevarmuus, kyllä tämä tästä ja en mitään hopseja tai tuutorointeja tarvitse – ajattelu olivat pois. Kiltisti istuin varsinaisten opiskelujen päälle syksyn kaksi opiskelutaito-iltaa Imatralla, otin ilolla vastaan kaiken jaetun materiaalin ja verkko-ohjauksen. Ymmärsin lopulta, että suunnittelu kannattaa: mitä opiskellaan ja missä järjestyksessä on järkevää edetä. Onneksi on tuutorit, kiitos teille! Jos jotain olisin pakertamiseeni kaivannut, niin opiskelukavereita ihan naamatusten porukalla tekemään tehtäviä. Ihan yksin en kuitenkaan opintojeni kanssa edennyt, koska opintojen moodle-ryhmässä sai keskustella ja tarkastella muiden samaa pakettia tekevien tuotoksia. Moodle-ympäristö oli ja on jatkossakin varsinainen aarrearkku, löytyy apuja vanhoista luentomateriaaleista, ohjeita tieteellisen kirjaston käyttöön, ja kysyjälle aina vastataan.
Työn ohessa opiskeleminen tiivistää ajankäytön. Päivät ovat aikataulutetumpia ja viikonloppuun on varattava opiskeluaikaa. Kellottaminen sopii mainiosti, kun saa itse määritellä opiskelun määräajat. Kokemuksesta vihdoin viisastuneena kannatan suunnittelua ja opintojen jaksottamista omaan elämäntilanteeseen sopivaksi. Kiire ja stressi ovat pieninä annoksina tarpeellisia kirittäjiä, ilman deadlineja ainakaan minä en saisi mitään aikaiseksi.
Opiskelu koukuttaa positiiviseen kierteeseen. Itsetunto kohentuu opintorekisterin suoritusotetta tarkastellessa, siinä seisoo kiitos kuin kiiltokuva opettajalta alakoulun ainevihkossa.
Jaana Oravuo
luokanopettaja, aikuisopiskelija
Kesylin vihreä omena 