Henkilöstöjohtaja Päivi Savilampi: Dieselillä käyvätkin oppimisen imuun

Lappeenrannan kaupungin henkilöstöjohtaja Päivi Savilampi on paljon haltija. Kaupunki on maakunnan suurimpia työnantajia 2 200 ihmisen henkilöstöllään ja Savilampi on johtajana vastuussa henkilöstön kehittämisestä ja kaikille yhteisesti toteutettavista koulutuksista.

Päivi Savilampi Kimpisen koulullaHeti kättelyssä Päivi Savilammella on mukavuutta rakastaville huonoja uutisia:

– Ei ole enää helppoja töitä ja osaamisen puutteet ovat aikaisempaa näkyvämpiä. Joskus taannoin sellainenkin, jolta ei oikein syntynyt lastuja lattialle, saattoi mennä joukon jatkona, mutta nyt alisuoriutuminen on ongelma.

Osaamisen epätasainen jakautuminen ja polarisoituminen on henkilöstöjohtajan mielestä työyhteisöissä tavallista ja myös entistä pulmallisempaa. Koulutukseen hakeutuvat osaamistaan kehittämään monta kertaa juuri ne, jotka jo osaavat. Nämä osaajatkin usein haluavat oppia juuri sellaista, missä ovat jo valmiiksi hyviä.

– Mutta millä saataisiin ne dieselillä käyvätkin kehittämään tietojaan ja taitojaan? Miten saadaan organisaatiossa laajasti kaikki oppimisen imuun ja jatkuvaan uudistumiseen? Miten opitaan oppimaan? Nämä ovat menestyvässä kaupunkiorganisaatiossa onnistumisen avainkysymykset, Päivi Savilampi korostaa.

Osaamisen ylläpitäminen ja uudistuminen ovat johtamisen haaste myös ja ennen kaikkea esimiehille. Pitäisi pystyä perustelemaan kaikille organisaatiossa, miksi jotkut uudistukset ovat tarpeellisia ja hyödyllisiä. Jokaisen pitäisi voida tunnistaa ne isommat tavoitteet, joiden vuoksi uudistetaan. Joskus yksittäinen ihminen katsoo maailmaa vain oman tehtävänsä näkökulmasta ja asiat tuntuvat silloin hankalilta. Savilampi kertoo, että esimerkiksi tietojärjestelmäuudistuksissa ja niiden käyttöönotossa uudistumisen kitka on tavallista.

Henkilöstöjohtaja kehuu maakunnan omaa kesäyliopistoa Lappeenrannan kaupungin kehittävänä kumppanina. Kesäyliopistossa parasta on ketteryys ja joustavuus toiminnassa ja koulutusten toteuttamisessa. Kesäyliopiston kanssa on mahdollista räätälöidä juuri sellainen koulutus, mitä halutaan.

– Ehdottomana etuna on laaja yliopistoyhteistyö, koska kesäyliopisto tuo meille tälle alueelle tarjolle sellaista muiden maakuntien yliopistotasoista akateemista koulutusta, jota oman alueemme yliopiston koulutustarjonnassa ei ole saatavissa. Monelle kouluttautujalle on tärkeää se, että voi mennä syvemmälle ja myös suorittaa arvosanoja yliopistossa, Päivi Savilampi sanoo.

Päivi Savilampi haastaa myös kesäyliopistoa kehittämään pedagogiikkaansa ja sitä kautta koulutuksen vaikuttavuutta. Oikeita henkilöitä pitää saada juuri oikeisiin koulutuksiin, mutta se ei pelkästään riitä. Koulutuksen antama osaaminen pitää viedä myös oikeasti arkeen niin, että sitä voidaan hyödyntää toiminnassa. Koulutuksen jälkeen tiedetään, miten pitäisi tehdä, mutta käytäntöön vieminen on yllättävän vaikeaa.

– Kesäyliopiston pitäisi pystyä tarjoamaan koulutusta, jossa pedagogisilla ratkaisuilla voidaan tukea koulutuksen tuottamaa lisäarvoa ihmiselle itselleen ja työnantajalle. Koulutus ei saisi jäädä pelkäksi päiväkahvitteluksi, vaikka asiantuntijoiden keskinäinen verkostoituminen on tärkeää ja arvokasta sinänsä. On monenlaisia malleja kouluttautumiseen. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovellu toiselle, Päivi Savilampi sanoo.

Henkilöstöjohtajan toivelistalla on työelämätaitoihin liittyvien koulutusten toteuttaminen ja hän toivoo kesäyliopistolta siihen asiantuntemusta. Pitäisi olla taitoa ja osaamista muun muassa siihen, miten tehtävät kannattaa organisoida. Asiat muuttuvat hankaliksi, jos kaikki tehtävät tehdään samalla tarkkuudella ja paneutumisella eikä ole kykyä erottaa olennaisia ja tärkeitä asioita sellaisista, jotka hoituvat vähemmälläkin.

Voiko oikeaan oppimaan oppimisen ja uudistumisen asenteeseen kouluttaa? Päivi Savilampi sanoo, että juuri sitä tarvitaan. Esimiehillä pitää olla valmiutta tempaista tiiminsä oppimisen ja uudistumisen imuun.

– Jokaisessa työyhteisössä on pelattava niillä korteilla, mitä on saatu. Menestys syntyy siitä, miten tässä onnistutaan.

Advertisements

Poliisi varoittaa opiskelun positiivisesta riskistä: Opiskelu voi aiheuttaa uralla ja elämässä etenemistä

Vanhempi konstaapeli Harri Horttanainen hymyilee kesäyliopiston pihalla Imatran Tietäjäntalolla tyytyväisenä. Hän tunnustaa auliisti olevansa ikuisen opiskelijan perikuva ja kunnianhimoisesti uuden oppimiselle avoin.

Vanhempi konstaapeli Harri HorttanainenHyviä tuloksia opinnoista on jo näyttää. Horttanainen suoritti kuudenkymmenen opintopisteen yleiset oikeusjärjestysopinnot kesäyliopistossa pari vuotta sitten. Ne avasivat väylän opiskelemaan kokonaista hallintotieteen kandidaatin sekä maisterin tutkintoa Itä-Suomen yliopistossa.

Kaikkia elämässä uutta etsiviä ja eteenpäin pyrkiviä kannustan rohkeuteen. Jos yhtään opinnot ja elämässä eteneminen kutkuttaa, niin kannattaa mennä juttusille kesäyliopiston väen kanssa. Yliopisto-opintoihin hakeutumista luullaan yleensä vaikeammaksi kuin mitä se onkaan. Kesäyliopisto Imatralla madaltaa kynnystä huomattavasti, tänä syksynä kandidaatintyöhön valmistautuva Horttanainen korostaa.

Korkeakoulujen opintomahdollisuuksista on verkossa loputtomasti tietoa tarjolla. Samoin virtuaalikursseja löytyy hakemalla vaikka millä mitalla. Horttanaiselle ne eivät olleet opintoja aloittaessa vaihtoehto.

Netti on suoranainen viidakko, jossa helposti eksyy ja itselle oikeiden opintojen löytäminen helposti tyssää. Kesäyliopistolla on ihmisen kasvot. Kesäyliopisto on avoin ja kannustava ja mahdollisuudet ovat monipuoliset. Tutor-toiminta ansaitsee ison kiitoksen. Hienoa on myös se, että opinnoissa eteneminen on mahdollista omaan yksilölliseen tahtiin. Jokainen itse toimi opinnoissaan omana promoottorina.

Erityisesti mahdollisuus osallistua joillekin opinnoissa pakollisille luennoille on helppoa, kun kesäyliopisto on nurkan takana ja järjestää luentojen etäosallistumisen. Se säästää sekä aikaa että rahaa, kun ei tarvitse matkustaa tiedon perässä.

Sellainen lisätoive Harri Horttanaisella on kotiyliopistolleen, että kandidaattitutkintoon sisältyviä ruotsin ja englannin opintojen suoritusmahdollisuuksia järjestettäisiin kesäyliopiston kautta. Kielissä on paljon läsnäolovelvoitetta ja opinnot voisi suorittaa joustavammin omalla paikkakunnalla.

Opinnot voivat kääntää elämästä uuden sivun

Kotikulmilla yliopisto-opintoja aloitellessa on mahdollisuus testata motivaatiotaan. Siinä näkee, riittääkö into pidemmälle ja onko tutkinnon suorittaminen omalle kohdalle ja omaan elämäntilanteeseen sopiva vaihtoehto ollenkaan. Kesäyliopistossa voi vähän kuin kastaa varpaat veteen ennen kuin lähtee uimaan.

Harri Horttanainen kesäyliopiston pihalla ImatrallaVuorotyön ja perheen arjen sovittaminen samanaikaiseen opiskeluun vaatii joskus jonglöörin taitoja. Harri Horttanaiselle antavat motivaatiota ne uudet näköalat ja mahdollisuudet, joita opinnot parhaimmillaan tarjoavat. Sillä tavoin ei ainoastaan pysy yhteiskunnan kehityksessä mukana, vaan voi olla myös itse muuttamassa ja luomassa tulevaisuutta.

Kun nyt syksyllä kesäyliopistossa alkavat taas Itä-Suomen yliopiston yleiset oikeusjärjestysopinnot, niin sellainen pieni riskihän siinä opintoihin hakeutuvalla on, että se voi aiheuttaa uralla ja elämässä etenemistä, kun vaihtoehtoja tulee lisää, Harri Horttanainen nauraa.

Poliisin työ on nykypäivänä vaatimustasoltaan korkea ja vaatimukset koko ajan kasvavat. Työssä tarvitaan monipuolista osaamista ja tietojen päivittämistä. Lisäksi työurat ovat niin pitkiä, että jokaisella on käytännössä mahdollisuus hankkia kaksi tai kolmekin ammattia elämänsä aikana. Opinnot ja niiden antama uusi osaaminen voivat kääntää uuden sivun ja antaa mahdollisuuden tehtävien tai jopa kokonaisen työuran vaihtamiseen.

YLEISET OIKEUSJÄRJESTYSOPINNOT ALKAVAT TAAS SYYSKUUSSA
ETELÄ-KARJALAN KESÄYLIOPISTOSSA 
Katso tarkemmin kesäyliopiston kotisivulta

Yrittäjyyskasvatus, kokeilukulttuuri ja Case-pulla

Valtteri Bottaksen voitettua sunnuntaina aamutuimaan formula 1 -kauden avajaiskisan Melbournessa, syntyi ajatus, että pitäisi juhlistaa asiaa pullalla.

Pulla

Kokeilukulttuuria keittiössä

Leipätyössäni koulutussuunnittelijana ja yrittäjyyskasvatuksen sparraajana, kuvittelen olevani melko suunnitelmallinen ja ennakoiva. Kotihommissa sunnuntaisin en. Maidon ollessa kuumenemassa ja hiivan ollessa jo astiassa huomasin, ettei meillä ole kananmunia. Yrittäjyyskasvatus kannustaa meitä kokeilukulttuuriin – ei haittaa vaikkei aina onnistuisi, oppia tulee silti. Menin leipuribloggaaja Kinuskikissan sivuille ja totesin, ettei pullataikina kaikkina näinä elämäni vuosina ole tarvinnut kananmunaa. Onneksi oli jauhoja. Kokeillaan.

Taikina nousi ihan lupaavasti samalla, kun pohdin läppärille sitä, millaista tulevaa toimintaa Imatran kouluille yrittäjyyskasvatuksen ja työelämätaitojen osalta tulisi kehittää ja miten tämä toiminta olisi hyvä sitoa osaksi opetussuunnitelmaa. Ajatukseni oli tehdä kanelipullia. Kaulittuani taikinan pöytään kiinni, huomasin, ettei meillä ole kaneliakaan. Valitettavan merkittävä osa kanelipullaa. Tässä vaiheessa lapsi tuli kirkosta kotiin. Yrittäjyyskasvatus kannustaa meitä tekemään hommia tiimityönä, joten otin pullatiimini jäseneksi poikani, joka meni hakemaan kanelin lähikaupasta.

Case-pulla päättyi kamalan näköisiin, mutta hyvältä maistuviin lopputuloksiin. Yrittäjyyskasvatuksen kokeiluissa yhdessä tekeminen, kokeileminen ja matkasta oppiminen ovat se juttu. Omasta kokeilustani opin sen, että pullataikinan voi tehdä uudella tavalla ja että blogitekstiä ei kannata kirjoittaa samalla, kun pullat on laitettu uuniin!

Imatralla 17.3.2019
Koulutussuunnittelija Ritva Oravuo

”Metsä toimintaympäristönä on rajaton”

Näin totesivat Varhaiskasvatuksen uusi toimintakulttuuri –koulutuksessamme varhaiskasvatuksen ammattilaiset. Ja oikeassahan he ovat: metsä on mitä mainioin ja monipuolisin oppimisympäristö, joka mahdollistaa leikkimisen, oppimisen, liikkumisen, tutkimisen ja rentoutumisen. Myönteisten kokemusten kautta metsästä ja luonnosta tulee mukava  paikka olla.

Metsässä on mahdollisuus oppia paljon erilaisia asioita. Olin 4-vuotiaan poikani kanssa retkellä lähimetsässämme. Huomasin, että lapsi laittoi jotain suuhunsa. Tietysti huolehtivana äitinä kysyin heti, että mitä hän syö. ”Ketunleipiä”, vastasi poika. Pieneen nyrkkiin oli rutistettuna kymmenkunta ketunleivän lehteä ja suussa oli varmaankin saman verran. Hän oli päiväkodissa oppinut, mitä metsän antimia saa laittaa suuhunsa. Lapsi oli onnellisessa asemassa: luonto oli lähellä, sillä hänen päiväkotinsa alueesta yli puolet oli metsää.

Metsässä lapset saavat mahdollisuuden oppia arjen taitoja ja yleistietoa. Metsä on myös hyvä paikka ympäristökasvatukselle: lapsille voidaan opettaa vastuullista toimintaa ympäristössä sekä kestävän elämäntavan perusteita. Lisäksi metsässä lapset voivat oppia mm. matemaattisen ajattelun taitoja. Matemaattista ajattelua voidaan harjoittaa esimerkiksi havainnoimalla lukumääriä ympäristössä: kuinka monta kiveä tai puuta on tietyllä alueella, kuinka monta terälehteä on metsätähdellä tai siementä pihlajanmarjan sisällä. Lapset voivat kokeilla mittaamista: yltävätkö kädet puun ympäri tai kuinka monta askelta tarvitaan puun luota toisen luo.

Ihmettely ja tutkiminen ovat lapselle ominaisia tapoja toimia. Tutkimuskohteita metsässä riittää: maaperä, kasvit, puut, kivet, valot ja varjot, äänet. Lisäksi metsässä voi vahvistaa lasten geometrista ajattelua tutkimalla kappaleita ja muotoja, tai harjoitella sijaintikäsitteitä. Aikakäsite voi tulla tutuksi havainnoimalla vuoden- ja vuorokaudenaikoja: miten metsä muuttuu vuodenajasta toiseen tai onko se erilainen aamu- ja iltapäivällä. Jos aikuiset eivät keksi mitä metsässä voisi tutkia, niin lapset kyllä keksivät! Metsäretkillä saattaakin syntyä, vaikka ihan vahingossa, hienoja lasten ideoiden ja toiveiden pohjalta virinneitä ilmiöpohjaisia projekteja.

Metsä on monipuolinen leikkiympäristö, jossa on runsaasti leikkivälineitä (kiviä, keppejä, käpyjä ym. luonnonmateriaaleja) ja mielikuvitusta stimuloivia elementtejä, muotoja ja värejä. Hienoa metsän monipuolisuudessa on myös se, että metsässä leikit ovat usein yhteisiä ja ne eivät ole sukupuoleen sidottuja. Metsässä lapsiryhmä voi löytää yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja heidän yhteiset positiiviset kokemuksensa vahvistavat ryhmän yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Metsä edistää hyvinvointia kokonaisvaltaisesti sekä aikuisilla että lapsilla. Metsässä mieli rauhoittaa ja rentouttaa, metsässä oleskelu laskee sydämen sykettä, verenpainetta ja stressiä. Monipuolisessa maastossa liikkuminen ja leikkiminen on lapsille myös mitä parhainta ulkoilua ja liikuntaa. Tutkimusten mukaan metsän myönteiset vaikutukset syntyvät jo viidessätoista minuutissa!

Monella metsä on lähellä ja saatavilla, mutta ei tietysti kaikilla. Tähän ei kuitenkaan kannata takertua tai käyttää syynä erilaisiin oppimisympäristöihin lähtemättömyyteen. Metsän sijasta oppimisympäristöksi käy oikein hyvin mikä tahansa (lähi)ympäristön paikka, piha, puisto-, ranta- tai nurmikkoalue. Olennaisinta meille aikuisille on tiedostaa, että oppiminen ei tarvitse seiniä ympärilleen!

Jokainen voi miettiä millaisena itse näkee oppimisympäristöt: niitä voi visualisoida omassa mielessään tai mielikuvien pohjalta voi rakentaa kollaasin paperille. Kollaasin voi tehdä esimerkiksi A3-paperille piirtämällä, leikkaamalla lehdistä, esitteistä ymv. kuvia, tekstejä ja kuvioita, jotka kuvastavat omia ajatuksia ja mielikuvia. Tuotoksen voi näyttää kollegalle ja hänen kanssaan voi yhdessä pohtia minne seuraavan kerran voisi mennä lasten kanssa.

Iloitaan yhdessä ainutlaatuisesta suomalaisesta ympäristöstämme! Ei voi mennä pahasti metsään.

Päivi Valtonen
KL, kouluttaja
Opinpaja Oy | Learning Scoop – oppimisen osuuskunta
paivi.valtonen@opinpaja.fi

Kesäyliopistotuutor Minna kutsuu oppimistaitojen kurssille

Hei avoimen yliopiston opiskelija,

Olen Minna ja sinun opintojesi ohjaaja Kesäyliopistolla Lappeenrannassa ja Imatralla. Toimin oppimisen ohjaajana kaikille Kesäyliopiston avoimen yliopiston opiskelijoille opiskeltavasta aineesta riippumatta. Lisäksi olen ryhmänohjaajana kasvatustieteen perusopinnoissa sekä tuutorina työ- ja organisaatiopsykologian perusopinnoissa.

Tule mukaan oppimistaitojen kurssille!
Toivoisin tapaavani sinut etenkin, jos
– aloitat ensimmäistä kertaa yliopisto-opintoja ja pohdit, miten avoimen yliopiston opintoja opiskellaan,
– edellisistä opinnoistasi on aikaa ja tarvitset päivitystä opiskelutaitoihin,
– haluat vinkkejä, tukea ja ohjausta opintoihisi ja/tai
– mietit jatko-opintoja avoimen yliopiston opintojen jälkeen.

Avoimen yliopiston opintojen opiskelu soveltuu kaikille eikä perusopintojen opiskeluun vaadita aiempia opintoja tai muuta koulutustaustaa. Osallistujien ikähaarukka on nuorista aikuisista eläkeläisiin. Opiskelumotiivit ja tavoitteet vaihtelevat paljon. Joku syventää osaamistaan omalla alalla, toinen hankkii lisäpätevyyttä, kolmas etsii ponnahduslautaa uuteen ammattiin ja yliopisto-opintoihin, neljäs opiskelee avoimessa opintoja osaksi tutkintoa, viides opiskelee omaksi ilokseen.

Kaikki aikuisopiskelu ja siten myös avoimen yliopiston opintojen opiskelu vaatii rohkeutta tarttua uuteen ja astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Avoimutta uudelle ja kykyä oppia pois vanhoista ajatusmalleista kuten esimerkiksi, että en ole opiskelijatyyppiä tai en osaa kirjoittaa tietokoneella tehtäviä. Sitkeyttä, pitkää pinnaa, priorisointia ja päättäväisyyttä. Halua selvittää oppimiseen liittyviä asioita itse sekä myös kuunnella ammattilaisten ohjeita ja neuvoja. Stereotyyppisesti ajatellaan, että aikuinen oppija on itseohjautuva ja omatoiminen yksin opintojaan puurtava. Toki nämä ovat ominaisuuksia, joita monessa aikuisopiskelijassa on sisäänrakennettuna. Mikäli on vastikään tehnyt muita opintoja, itseohjautuvuus ja omatoimisuus ovat varmasti aika pinnalla.

Entäpä sitten, jos edellisistä opinnoista onkin jo vierähtänyt jo aikaa? Tai edellisiä opintoja on hyvin vähän tai ne ovat suppeita verrattuna nyt aloitettaviin opintoihin? Entä sitten, jos motivaatiota opintoihin riittäisi, mutta oppiminen ei sittenkään suju? Oppimisympäristöt ovat muuttuneet todella paljon matkan varrella, opiskeluvälineet ovat muuttuneet, oppimiskäsitys on muuttunut. Myös oppijan pitää muuttua, vanhoilla tavoilla ja työkaluilla ei välttämättä pääse kovin pitkälle. Aikuinenkin oppija tarvitsee siis tukea ja ohjausta opiskelunsa aikana. Joskus voi olla kyse myös oppimisvaikeuksista – joko niistä on oppijalla itsellään jo tieto tai aavistus tai sitten oppimisvaikeus on ollut ”sivussa” tutuissa ympyröissä ja rutiineissa ja uuden edessä putkahtaa näkyville. Asia kannattaa selvittää erityisopetuksen asiantuntijan kanssa, jolloin oppija saa myös ratkaisuja tai konkreettisia apuvälineitä oppimisen tueksi. Diagnosoitu oppimisvaikeuskaan ei ole uuden oppimisen ja opiskelun este. Kysy rohkeasti lisää, kerron mielelläni!

Opiskelutaitoja voi oppia kuka tahansa ja niissä voi kehittyä. Tule mukaan Kesäyliopiston oppimistaitojen kurssin tapahtumiin kuulemaan lisää ja keskustelemaan opintoihin liittyvistä aiheista! Kesäyliopiston oppimisen ohjaajana tarjoan opinto-ohjausta avoimen yliopiston opintoihin kaikille opiskelijoille iästä, taustasta ja opiskelukokemuksesta riippumatta. Jos opintosi ovat Kesäyliopiston kautta, sisältyy tämä oppimistaitojen kurssi maksamasi opintokokonaisuuden tai opintojakson hintaan. Voit osallistua mihin tahansa iltaan joko Imatralla tai Lappeenrannassa riippumatta siitä, mitä avoimen yliopiston opintoja ja millä paikkakunnalla opiskelet. Voit osallistua kaikkiin tai vaikka vain yhteen iltaan. Jos opiskelet muualla kuin Kesäyliopistolla avoimen yliopiston opintoja, olet myös tervetullut oppimaan opiskelutaitoja kanssamme. Tällöin osallistuminen on maksullista.

Oppimistaitojen kurssilla käydään konkreettisia asioita opiskelutekniikkaan, omien opiskeluvalmiuksien ja -taitojen kehittämiseen, opiskelun haasteista selviytymiseen ja jatko-opiskeluun liittyen. Saat tietoa, neuvoja ja tukea moneen asiaan, joka helpottaa opiskeluasi etenkin alussa, mutta myös jatkossa: tutustumme opiskelussa tarvittaviin järjestelmiin ja kirjastojen palveluihin, miten juuri minä opin, erilaisiin kirjallisiin tehtäviin ja akateemisen tekstin tuottamiseen lähdeviitteineen ja tekstinkäsittelyn kommervenkkeineen sekä tenttiin lukemiseen ja tenttimiseen.

Sinulla on tilaisuus tulla tapaamaan minua ja muita opiskelijoita sekä kysymään neuvoja opiskeluun liittyen myös kuukausittain verkko-ohjaukseen.

Oppimistaitojen kurssin esite 2017-2018

Oppimistaitojen kurssin aikataulut syksy 2017

Ilmoittaudu oppimistaitojen kurssille tai verkko-ohjaukseen AINA etukäteen sähköpostilla kesyli.tutor@gmail.com. Nämä tapahtumat järjestetään vain silloin, kun on ennakkoilmoittautumisia.

Terveisin,
Minna Miikki
oppimisen ohjaaja, kesäyliopistotuutori
KM, opinto-ohjaaja, opettaja
kesyli.tutor@gmail.com

 

Tuunaa puistonpenkki kesäyliopiston kanssa

 

 

 

Kesäyliopisto on osallistunut Imatra-päivään jo usean vuoden ajan. Olemme ottaneet tavoitteeksemme lisätä yhdessä tekemisen iloa työyhteisöihin. Työelämä on kiireistä ja sen keskellä olisi hyvä pysähtyä ja muistaa, että olemme muutakin kuin työmme. Me suomalaiset olemme työelämässä liiankin tunnollisia, joskus varmaan riittäisi että: ”asialliset hommat hoidetaan mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat.”

Imatra-päivä on hyvä keino tehdä työpaikalla jotakin ihan muuta kuin yleensä. Löytää itsestään ja työkavereistaan piilossa lymyävä askartelija, armoitettu ideanikkari tai loistava organisaattori. Meistä kesäyliopistolaisista hienointa on ollut mahdollisuus jutella imatralaisten kanssa erilaisista teoksista, joita työyhteisöt ovat vuosittain toteuttaneet. Olemme laittaneet idean liikkeelle ja olleet joka vuosi positiivisesti yllättyneitä siitä, miten hienoja toteutukset ovat olleet.

Tänä vuonna olemme saaneet mukaan yhteistyökumppaniksi Imatran Kiinteistö- ja aluepalvelu Oy:n. Tuunaamme puistonpenkkejä, jotka tuodaan mukaan kävelykadulle koskenpartaalle Imatra-päivään. Jos haluat mukaan penkintuunaukseen oman porukkasi kanssa, ota yhteyttä kesäyliopistoon, ritva.oravuo@kesyli.net tai p. 010 322 9452.

Päivän aikana kesäyliopistolaiset ovat tavattavissa klo 13 – 15 tuunatuilla puistonpenkeillä. Kohtaa kesäyliopisto puistonpenkillä Imatra-päivässä!
Tervetuloa mukaan!

 

”Tehdään työtä omalla persoonalla” – mitä on ihmissuhdetyön ammatillisuus?

Tässä kysymys, jota olen itse pohdiskellut ja josta olen keskustellut menneen vuoden aikana useissa työnohjaus- ja koulutusryhmissä. Mitä se kuuluisa oman persoonan käyttö työvälineenä oikein merkitsee? Onko ihmissuhdetöiden ammatillisuuden määrittely muuttunut ja mitä sen pohtiminen voi antaa yksilölle ja työyhteisölle?

Omassa työssäni kohtaan pääasiassa juuri ihmissuhdetyön ammattilaisia. Osa heistä toimii kasvatus- ja hoivatehtävissä, osa taas terveydenhuollossa ja lastensuojelussa, osa esimiehinä. Koulutuksen kautta jokainen ammattilainen on saanut tietyn ammatillisen pätevyyden ja osaamisen, josta hänellä on myös kirjallinen todistus sekä mahdollisesti laillistus julkisessa rekisterissä. Lisäkoulutusta on voitu hankkia ja pätevöityä erilaisiin erityisosaamisalueisiin. Lisäksi kunkin yksilölliset työelämän kokemukset ovat kartuttaneet ja muuttaneet koulutusten tuomaa osaamista, tuoneet siihen uusia sävyjä ja antaneet taitoa ja ymmärrystä. Toisaalta, osa kokemuksista on voinut myös kyynistää, tuoda esiin negatiivisia puolia ja pahimmillaan myös uuvuttaa. Kaikki mikä ei tapa, ei aina välttämättä myöskään vahvista.

Oman persoonan hyvä hyödyntäminen edellyttää mielestäni kykyä ja halua tutustua itseensä: kuka minä olen, mitä kannan mukanani matkani varrelta, mitä haluan, toivon ja tarvitsen pystyäkseni työskentelemään asiakkaitteni hyväksi ja voidakseni itse hyvin? Mitä minä tuon mukanani työyhteisön tai tiimin yhteiseen tekemiseen ja ilmapiiriin, mitä annan kollektiiviselle ammatillisuudelle työssäni? Näissä teemoissa yhdistyvät sekä yksilön oma persoona että ammatillinen osaaminen ja ymmärrys. Kun lähtee aamulla töihin, ei voi jättää persoonaansa kotiin, vaan se seuraa mukana. Vaikeissa työelämän tilanteissa punnitaan sekä persoonan että ammatillisuuden kypsyys. Siksikin on hyvä tutustua omaan vuorovaikutukseensa, kuormittumiseensa, tapaansa tehdä töitä yhdessä, siihen, miten pystyy liittymään toisiin ihmisiin työn arjessa ja ylipäätään siihen henkilöön, joka peilistä katsoo.

Ihmissuhdetyön työyhteisöissä kannetaan ja käsitellään paljon myös asiakkaiden maisemia ja tarinoita. Vertauskuvallisesti jokainen asiakas tulee oman selkäreppunsa kanssa, jota hänellä on tarve ammattilaiselle näyttää tai purkaa sen sisältöä yhdessä. Tässä purkamistyössä myös ammattilainen saa itselleen kantamuksia, ymmärtää hän sen tai ei. Aiempi, objektiivisuutta ja viileyttä huokuva teflonpintainen ammatillisuus kun ei tämän päivän näkemysten pohjalta ole mahdollista. Ammatillisessa työssä vaikutamme, mutta myös vaikutumme koko ajan. Se, miten yksilö ja työyhteisö yhdessä näitä vaikutuksia käsittelee ja tutkii, on oleellista ihmissuhdetyön ammatillisuudessa. Pohdinnat siitä, millaisia ilmiöitä asiakkailta meille siirtyy ja mitkä teemat alkavat elää myös yhteisössämme, ovat tärkeitä sekä työn ymmärryksen että työssä jaksamisen näkökulmasta.

Milton Erickson on lanseerannut niin sanotun käyttöönottoperiaatteen: ”Mitä tahansa ilmaantuukin, tee sen kanssa tuttavuutta”. Tämä lause on ihastuttanut minua useasti kuluneen kevään aikana. Ettei heti tiedettäisi, oletettaisi tai vannottaisi jonkin nimeen tai toisten puolesta, vaan otettaisiin mieluummin tutkiva ote: itseemme, työhömme, kollegoihimme, asiakkaisiimme ja elämän ilmiöihin. Ihmissuhdetyön ammatillisuus on tätäkin – ja ehkä ennen kaikkea tätä.

Sanna Mäkipää

Kirjoittaja on ihmissuhdealan ammattilainen: kouluttaja, valmentaja ja työnohjaaja omassa yrityksessään www.sannamakipaa.fi  Lisäksi hän on itsensä ja elämän ihmettelijä, vaimo, äiti, mummo ja moottoripyörän kyydissä istumista rakastava ”repsikka”.

Paleontologiaa lasten kesäyliopistossa

Minkä värisiä dinosaurukset olivat? Entä miksi ne kuolivat pois – vai kuolivatko sittenkään? Muiden muassa tällaisiin kysymyksiin etsittiin vastauksia viime vuonna lasten kesäyliopiston palentologiapäivässä. Kun puhe on dinosauruksista, lasten suosio on taattu, vaikka osaa opiskelijoista aluksi arvelluttikin tunnustautua dinofaneiksi.

Koulutukseltani olen oikeastaan evoluutiobiologi, mutta kiinnostuin elämän historiasta Maapallolla jo opiskeluaikoina. Viime vuosina olen kirjoittanut ja kuvittanut paleontologiaan liittyvää sisältöä Helsingin Sanomista aina Forssan luonnonhistorialliseen museoon saakka. Molemminpuolinen innostus oli kesäyliopistossa tarttuvaa laatua. Yhtä antaumuksellisia kanssadinoilijoita olen aiemmin tavannut vain geologian laitoksella!

Lasten kesäyliopistossa opiskelijat ovat siinä onnellisessa iässä, jossa heille ei juolahda mieleenkään kysyä ”mitä hyötyä tästä on?” tai ”mitä väliä sillä on?”, vaikka kyse olisi niinkin arkielämästä irrallisesta tiedonmurusesta kuin ihmisen ja norsun yhteisen esi-isän ulkonäkö. Aikuisille uuden tiedon hyödyllisyyttä joutuu usein perustelemaan, mutta lapset imevät tietoa sen itsensä takia, silkasta uteliaisuudesta. Sama ilahduttava ominaisuus on tyypillinen tutkijoille.

Opimme, että dinosaurukset olivat vain yksi monista planeetallamme eri aikakausina talsineista erikoisista eläinryhmistä. Eläinten lisäksi myös maisema niiden ympärillä muuttuu: vuoret kasvavat ja kuluvat pois, ilmasto vaihtelee ja jopa mantereet liikkuvat, mikä herätti poikkeuksetta hämmästystä.

Paleontologian ja elämän historian vaiheiden ymmärtäminen ei kuitenkaan ole pelkkää hauskaa akateemista näpertelyä, vaan voi kertoa aika synkkiäkin uhkakuvia. Mikä on tapahtunut kerran, voi tapahtua uudelleen.

Lapsetkin oivalsivat nopeasti, että entisaikojen joukkosukupuuttoja tutkimalla voi päätellä, kuinka kävisi, jos Maapalloa nykyaikana kohtaisi suuren asteroidin isku, supertulivuoren purkaus tai käsistä lähtevä ilmastonmuutos. Ehkä emme edes tajuaisi moisten uhkien olemassaoloa, elleivät dinosauruksista tai permikauden esinisäkkäiden kohtalosta kiinnostuneet tutkijat olisi löytäneet merkkejä muinaisista katastrofeista. Nyt sentään tiedämme varautua ja pitää esimerkiksi lähiavaruuden kivenmurikoita silmällä.

Vaikka eivätpä tulevaisuuden uhkat jaksaneet kauaa kesäyliopistolaisia huolestuttaa. Paljon enemmän heitä kiinnosti omien hainhammasfossiilien kaivaminen ja niiden tunnistaminen, maailman suurimman hain koko ja ruokavalio, dinosaurusten kehittyminen linnuiksi, mannerten liikkuminen ja dinosaurusten piirtäminen.

Fossiilikaivauksia lukuun ottamatta päivään kuului väkisinkin paljon istumista, kuuntelemista ja keskustelemista, mutta lapset jaksoivat seurata ihailtavasti. Ensi vuodeksi on suunnitteilla aktiivisempaa menoa: nyt ei matkusteta ajassa, vaan journalismin ihmeellisessä maailmassa.

Maija Karala, FM, tiedejournalisti, kuvittaja, lasten kesäyliopiston opettaja

P.S. Ai miltäkö se ihmisen ja norsun yhteinen esi-isä sitten näytti? Suunnilleen päästäiseltä, kuten muutkin varhaiset nisäkkäät, kertovat fossiilit.

Kesäyliopistot – aurinkoa aikuiskoulutuksen sateenvarjon alle

Etelä-Karjalan kesäyliopiston 60-vuotisjuhlavuoden kunniaksi olemme tutkineet  arkistojamme ja julkaisemme nyt alla valtioneuvos Riitta Uosukaisen puheen kesäyliopiston avajaisissa 4.6.1990.

Moni asia on muuttunut 26. vuoden aikana, mm. kesäyliopiston nimi,  mutta moni on myös ennallaan. Riitta Uosukainen kirjoittaa: “Kesäyliopistot ovat ajan kuluessa muuntuneet ympäristön tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Kesäyliopistotoiminta ei ole luutunut vaan sillä on jatkuvasti kiinteä yhteys käyttäjäkuntaansa ja sidosryhmiinsä mm. erilaisten suunnittelu- ja yhteistyöryhmien kautta. Kesäyliopistot eivät elä irrallaan ympäristöstään. Tämän ansiosta kesäyliopistot koetaan erittäin joustaviksi, käytännön tarpeita vastaaviksi ja opetuksen laadun ja hinnan väliseltä suhteelta taloudellisiksi oppilaitoksiksi. Tämä koskee varsinkin täydennyskoulutusta.”

Yhteistyö alueemme toimijoiden kanssa on meille toimintamme ydin. Tätä kiinteätä yhteyttä haluamme vaalia myös tulevaisuudessa.

Kesäyliopiston henkilöstö toivottaa
lämpöistä ja uusia ajatuksia antavaa kesää!

Oppilaskunnan retki Saimaalla 1957

Kuvassa kesäyliopiston oppilaskunnan kesäretki Saimaalle vuonna 1957

 

 

 

 

 

 

 

 

Kansanedustaja, FL Riitta Uosukainen
Lappeenrannan-Imatran kesäyliopiston avajaisissa 4.6.1990

Kesäyliopistot – aurinkoa aikuiskoulutuksen sateenvarjon alle

“Haihtui hanki ja jää, jopa nousee ruohoa maille,
versovat lehviä puut,
muuttaa muotoa maa, myös talttuen virtojen vyöryt
käy ohi kaltehien.

Graatia tanssii taas, sulotarten ja nymfien tanhu
verhoa vailla jo käy.
Et ole kuolematon, sitä kertoen vuosi ja hetki
pois elonpäiviä vie.”

Horatiuksen kevätoodi on monelle akateemiselle kansalaiselle kesän alkusoitto; tämä runo herää henkiin joka kevät. Lappeenrannan kesäyliopistossa vuonna 1961 olen itse siihen tutustunut; etenkin neljännen säkeistön viime säe soi usein oikean aivopuoliston kannattelemana:

“Luonnon tappiot kuu yhä korvaa vaihtuvin vuoroin.
Ihminen, sinne kun käy
missä on Aeneas-isä, mahtava Tullus ja Ancus,
tuhka ja varjo on vain.”

Siinäpä se: Pulvis et umbra sumus – olemme tomua ja tuhkaa – ja silti joka kevät valmiina uusiin koetoksiin, kesäyliopistossa ja muutoin. Antiikin runon tuottama kokemus on hurmaava!

Pyydän kiittää kutsusta Lappeenrannan-Imatran. kesäyliopiston avajaisten puhujan paikalle. Tehtävä on minulle mieluinen. Minulla on tähän kesäyliopistoon kestosuhde; miul o siihe suhe! Tasan 29 vuotta sitten olin ollut elämäni ensimmäisessä kesätyöpaikassa Enson kartonkitehtaan konttorissa Kaukopäässä neljä päivää. Työaika oli sovittu niin, että keskikesä oli varattu latinan ja saksan pro exercition suorittamiseksi Lappeenrannan kesäyliopistossa. Ilmoittautumisia otti vastaan nykyinen professori Tapani Valkonen, jolle ilmoitin kuulleeni, että FK-tutkintoon vaaditaan arvosanaopintojen lisäksi pro gradu ja kaksi pro exerci tiota ja aikovani nämä kaksi nyt suorittaa anomukseni tueksi päästä opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Tapani hymyili suu leveänä; arvattavasti hän näki, etten ymmärtänyt mistään mitään. Mutta exercitiot tulivat suoritetuksi, niin kuin sittemmin kasvatusopin lubenter approbatur. Kesäyliopisto on totisesti palvellut ja säästänyt opiskelijan aikaa ja rahaa.

Sittemmin apurahahakemusta naputellessani löin lyhenteen “Lappeenrannan kesäyliopisto, kesäyo”, muotoon “Lappeenrannan kesäyö”. Tuo totuus ei pala tulessakaan; kesäyössähän tuona kesänä kaikki suoritettiin ja sujui.

Lappeenrannan-Imatran kesäyliopisto on siis ollut jo 34 vuotta avoimen korkeakoulun erinomainen muoto Kaakkois-Suomessa. Se on ollut häivähdys akateemisuutta tilaisuuksineen kaikkineen – ennen muuta persoonallisten opettajiensa ansiosta. Suoranaisia koulukuntia on syntynyt. Jokaisella läsnäolevalla on tietenkin omat suosikkinsa; minuun ovat tehneet syvimmän vaikutuksen professorit Mustakallio
ja von Fieandt, lehtorit Saara Lilja ja Kustaa Roine, yliopettaja Vuokko Raekallio-Teppo, opetusneuvos Arvi Luukka, FT h.c., taiteilija Ritva Ahonen-Mäkelä.. . Enpä jatka tuota hedelmällistä luetteloa.

Tästä voi siirtyä toiseen puoleen henkilökohtaista suhdetta Lappeenrannan-Imatran kesäyliopistoon: kurssinjohtajana, opettajana, kouluttajana ja luennoijana toimimista eri kohderyhmille. Tämä kesäyliopisto on – paljolti suurenmoisen harmaan eminenssinsä Arvi Luukan ansiosta saattanut mm. maan äidinkielenopettajakunnan didaktisesti valtakunnan kärkeen. Täällä on uskottu uuteen ja uskallettu kokeilla. Täällä ovat ikkunat olleet tieteiden ja taiteiden välisesti auki Eurooppaan ja muuhun maailman, kun ne ovat olleet moniaalla vielä tiukasti tilki tyt. Tämä kesäyliopisto on kannattanut vanhan Wiipurin parhaita perinteitä uskaltamalla eleettömästi olla persoonallinen – joskus elehtienkin.

Lappeenrannan-Imatran kesäyliopistolta voisi aiheellisesti kysyä, millä alalla se on ollut maailman paras. Suomen tasavallan äidinkielenopettajien jatkokoulutuspaikkana se ainakin on ollut. Sela.

Mutta myös sanomalehtimiehet, hoitohenkilöstö, steinerpedagogit, vuorovaikutus- ja luovuusihmiset, kriminaalihenkilöstö jne. ovat toistuvasti pureutuneet uusiin näkökulmiin tämän avaran instituution
sisällä. Kiitän Lappeenrannan-Imatran kesäyliopistoa, että se on luonut oman profiilinsa mitättömän pienellä rahalla mutta mittaamattoman suurella innostuksella ja uskalluksella.

Tällaisella rakkaudentunnustuksella siis avaan 35. toimintavuoden. Kenties teitä, kunnioitetut kuulijani, huvitti otsikkoni “Kesäyliopistot aurinkoa aikuiskoulutuksen sateenvarjon alle”, mutta valinta oli perusteltu. Aikuiskoulutus – niin ammatillinen kuin yleissivistävä – on lähes kliseeksi muuttunut avainsana, jolla kuitenkaan ei ole varaa jähmettyä eikä kulua. Eduskunnan sivistysvaliokunnassa on vielä käsiteltävänä laki työvoimapoliittisesta koulutuksesta ja ammatillisten kurssikeskusten muuttamisesta ammatillisiksi aikuiskoulutuskeskuksiksi. Käsittelyyn ennen kesälomaa vielä tulee opintotukea koskeva lainmuutos, jossa kokeiluna ollut aikuiskoulutusopintoraha on tarkoitus saattaa vakinaiseksi. Myös kesäyliopistojen asemaa on käsitelty halllituksen kertomuksen yhteydessä. Kaiken kaikkiaan aikuiskoulutuksen kenttä elää lainsäädännöllisesti, taloudellisesti, sisällöllisesti.

Sanotaan, ettei pyyssä ole kahden jakaa; aikuiskoulutuksen pyyssä on monenkin. Yliopistojen täydennyskoulutuskeskukset, keskiasteen ammatillisten oppilaitosten täydennyskoulutuskeskukset, kesäyliopistot ja muut instanssit voivat toki antaa aikuiskoulutusta. Elämä on oppimista; jatkuvan koulutuksen periaate on ainut mahdollinen. Mutta yhteistoimintaa, tehtävänjakoa, järkeistämistä ja
koordinointia tarvitaan.

Aikuiskoulutuksen sateenvarjoksi on kuvattu ihmiselle annettavaa elämänikäistä opintokirjaa tahi koulutuspassia. Opiskelijat haluavat saada merkinnän suorituksistaan ja koota opintokokonaisuuksia ja tutkintoja näin sivistysvaliokunnalle on kerrottu. Tämän sateenvarjon muuttavat kesäyliopistot päivänvarjoksi, eivätkä pelkästään kesäisen toiminta-aikansa vuoksi, kesäyliopistot ovat
näet jatkaneet lukukausiaan ja ne toimivat ympärivuotisesti.

Maamme vanhin kesäyliopisto perustettiin Jyväskylään 1912 ja vanhin yhtäjaksoisesti toimiva kesäyliopisto, Turun kesäyliopisto, perustettiin 1936. Suurin osa kesäyliopistoista on perustettu 1960-luvulla opettajien täydennyskoulutuksen tarpeisiin ja toisaalta suurten ikäluokkien kasvatustieteellisten ym. opintoja varten.

Maassamme toimii nykyisin 21 kesäyliopistoa ja niillä on toimipaikkoja 57 paikkakunnalla. Vuosittain opetusta annetaan kuitenkin yli 100 paikkakunnalla.

Kesäyliopistojen taustayhteisöt ovat erilaisia. Kuitenkin toiminta- alueen kunnilla on merkittävä taloudellinen ja hallinnollinen rooli, niin kuin täälläkin. Tällä hetkellä kesäyliopistojen toimintaan saadaan valtionapua (822/68) valtioneuvoston päätöksen mukaisesti.

Kesäyliopistoissa opiskeli vuonna 1988 lähes 60. 000 opiskelijaa. Opetusta annettiin 2.600 kurssilla yhteensä 76.000 tuntia. Kurssipäiviä kertyi noin 12.300 ja kurssien keskipituus oli 5 päivää.

Opetustunneista avointa korkeakoulua oli noin 40 % , ammatillista täydennyskoulutusta noin 30 % , kielikursseja noin 10 % ja muuta noin 20 %. Ammatillisesta täydennyskoulutuksesta 50 % oli suunnattu sosiaali-jaterveydenhoitoalalle ja 25 % opetusalalle. Sosiaali- ja terveydenhoitoalan ns. lakisääteinen täydennyskoulutus on jatkuvasti lisääntynyt määrällisesti. Sisällöllisesti vaaditaan tieteidenvälistä
ja yhä tasokkaampaa opetusta.

Kesäyliopistot ovat olleet, ja ovat edelleen, alueellisesti merkittäviäkorkea-asteen oppilaitoksia. Suurimman osan opiskelijoista kesäyliopistot saavat luonnolliselta vaikutusalueeltaan. Joissakin tapauksissa kesäyliopisto on välttämättömyys, ainoa kanava, tasokkaan opetuksen saamiseksi alueelle.

Kesäyliopistot ovat ajan kuluessa muuntuneet ympäristön tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Kesäyliopistotoiminta ei ole luutunut vaan sillä on jatkuvasti kiinteä yhteys käyttäjäkuntaansa ja sidosryhmiinsä mm. erilaisten suunnittelu- ja yhteistyöryhmien kautta. Kesäyliopistot eivät elä irrallaan ympäristöstään. Tämän ansiosta kesäyliopistot koetaan erittäin joustaviksi, käytännön tarpeita vastaaviksi ja opetuksen laadun ja hinnan väliseltä suhteelta taloudellisiksi oppilaitoksiksi. Tämä koskee varsinkin täydennyskoulutusta.

Tilastokeskuksen mukaan kesäyliopistojen ja yliopistojen täydennyskoulutuskeskusten täydennyskoulutus on keskimäärin samankestoista eli 17-40 tuntia.

Avointa korkeakouluopetusta on kesäyliopistoissa lähes 40 % opetustunneista. Kesäyliopistoilla on siksi läheiset suhteet korkeakouluihin. Kesäyliopistojen avoimen korkeakouluopetuksen kautta hankitaan edelleen lisäpisteitä eräisiin oppilaitoksiin. Avoin korkeakouluopetus koetaan myös täydennyskoulutukseksi monissa tapauksissa. Varsinkin korkeakoulupaikkakunnilla korkeakoulujen varsinaiset opiskelijat nopeuttavat ja täydentävät opintojaan kesäyliopiston kautta. Näin mm. Kuopiossa, Rovaniemellä, Lappeenrannassa ja myös suurilla korkeakoulupaikkakunnilla. Kesäyliopistot täydentävät kapea-alaisten yliopistojen opetustarjontaa.

Avoimen korkeakouluopetuksen väheneminen kesäyliopistojen kautta merkitsisi huomattavaa takaiskua korkeakoulutasoisen perusopetuksen saavutettavuuteen. Kesäyliopistot ovat pyrkineet viime vuosina
aktiivisesti kehittämään ns. 60 opintoviikon väylää ja täten helpottaman myös ns. ylioppilassumaa. Kaikki korkeakoulut eivät vain ole innostuneet asiasta riittävästi.

Kesäyliopistojen ennakkoluulottoman, ja myös kokeilevan, toiminnan myötä maahamme on saatu mm. uusia pedagogioita: Steiner-pedagogiikka, suggestopedia, Montessori-pedagogiikka jne. Myös todella harvinaisten kielten opiskelumahdollisuuden ovat monet kesäyliopistot taanneet.

Kesäyliopistojen opiskelijamäärä on 1970-luvun puolivälin hetkellisestä aallonpohjasta jatkuvasti kasvanut. Kesäyliopistot ovat joustavia, läheisiä ja taloudellisia oppilaitoksia eli sellaisia, joita nykyaika ja päätöksentekijät odottavat oppilaitoksilta ja yrityksiltä.

Kesäyliopistoilla on merkittävä yhteiskunnallinen ja koulutuspoliittinen tehtävä, varsinkin nyt jolloin aikuiskoulutuksen moninainen tarve kiihtyvästi kasvaa. Kesäyliopistotoimikunnan mukaan “kesäyliopistojen koulutus sijoittuu aikuiskoulutuksen kentässä ammatillisen aikuiskoulutuksen ja niin sanotun yleissivistävän
koulutuksen välimaastoon. Toisaalta kesäyliopistojen koulutus sijoittuu joiltakin osin korkea-asteen ja keskiasteen koulutuksen väliin.”

Kun aikaisempaa suurempi osa väestöstä on peruskoulutukseltaan korkeakoulukelpoista, lisääntyy myös tarve korkea-asteen yleissivistävään opetukseen. Yleisen edun, ja korkeakoululaitoksen edun, mukaista on, että maassa toimii juuri tähän tehtävään erikoistunut kesäyliopistolaitos elinvoimaisena.

Kesäyliopistojen taloudellinen kehityssuunta uhkaa kuitenkin nyt niiden toimintaa. Julkisen rahoituksen osuus on viime vuosina laskenut, ja opintomaksujen osuus noussut. Vuonna 1988 opiskelijamaksujen osuus oli lähes 47 % kesäyliopistojen kaikista tuloista. Suuntaus ei ole oikea opiskelijoiden kannalta. Myöskään kunnat eivät voi enää kasvattaa maksuosuuksiaan. Kuntien avustukset kesäyliopistoille olivat 1988 35 % tuloista. Samanaikaisesti valtionavustukset eri lähteistä kesäyliopistoille olivat noin 13 %.

Valtioneuvoston periaatepäätösten mukaisesti väestön omaehtoista kouluttautumista tuetaan yhdenvertaisin periaattein siinä tarkoituksessa, että opiskelijoiden suorittamat maksut pysyvät kohtuullisina. Pääosa kesäyliopistojen toiminnasta perustuu koulutettavien omaehtoiseen opiskeluun. Kohtuullisena ei voida pitää, että opiskelijoiden rahoitusosuus on valtionavun riittämättömyyden vuoksi kesäyliopistoissa noussut jopa 60-70 prosenttiin koko tulorahoituksesta.

Kesäyliopistojen valtionrahoituksen nykyinen alimitoitus vääristää eri koulutuslaitosten tervettä kilpailutilannetta. Valtionrahoituksen alimitoitus kesäyliopistoissa on sitäkin epäoikeudenmukaisempi silloin, kun niiden opetustoimintaan osallistuu myös korkeakouluissa opiskelevia nuoria opintojensa jouduttamiseksi.

Kuten mainitsin, aikuiskoulutuksen kenttä on kiihkeässä liikkeessä. Sivistysvaliokμnnassa kesäyliopistoilla oli vankka kannattajajoukkonsa, mutta erityisen kesäyliopistolain aikaansaamiseksi ei saavutettu yksimielisyyttä. Asiaan palattaneen, mikäli kaavailut aikuiskoulutuslaiksi toteutuvat, mutta tämä on tulevaisuushanke.

Sivistysvaliokunta totesi kuitenkin tämänkeväisessä kannanotossaan selkeästi, että valtionavun myöntämiseen liittyy sellaisia epävarmuustekijöitä ja ongelmia, että menettelyä tulisi nykyisestään muuttaa. Kesäyliopistojen taloudellisten toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi on välttämätöntä korottaa valtion avustukset tasolle, joka turvaa niille riittävät toimintamahdollisuudet. Toiminnan
tasapainoisen kehittämisen turvaamiseksi tulisi kesäyliopistojen taloudellinen tuki järjestää nykyistä ennustettavammalle pohjalle.

Valiokunta totesi myös, että valtionavun markkamääräisen kasvattamisen
lisäksi on tärkeä saada kesäyliopistojen aseman ja valtionavun turvaava säädöspohja vähintäänkin asetuksentasoiseksi.

Kunnioitetut kuulijat,

sivistysvaliokunnassa kesäyliopistokysymykseen on mahdollista palata koulutuspoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä heti syyskauden alussa. Mielestäni se on myös välttämätöntä, sillä aikuiskoulutus tarvitsee hyvinvoivat kesäyliopistonsa.

Siellä kukoistakoon niin die fröhliche Wissenschaft -iloinen tiede
– kuin kasvakoon homo ludens – leikkivä ihminen – ihmiselon mittaisen aikuiskoulutuksen ihanuudessa, hurjuudessa ja kurjuudessa.

 

Aivotutkimus ja oppiminen

adult-18792_1280

Sanasta oppiminen tulee helposti mieleen pulpetti, sen ylle kumartunut turhautunut oppilas kynä ja kumi kädessään, likaiseksi suttaantunut paperi ja mahdottoman vaikea matematiikan tehtävä tai saksan verbien taivuttaminen. Mutta herätys, oppiminen on paljon muutakin. Se on oivalluksen iloa, kun skeittitemppu onnistuu ensimmäistä kertaa. Se on rauhallinen ja opastava ääni, jolla alakoululainen neuvoo mummolleen uuden sosiaalisen median sovelluksen käyttöä. Se on ylpeyttä, kun mustikkamuffinssit onnistuvat. Se on myös kuin huomaamatta tapahtuvaa kehitystä partioretkellä puuhaillessa, vieraskielistä kampausohjevideota seuratessa tai karkkiostoksilla kolikoita laskiessa.

Aivotutkimuksella on aivan oma näkökulmansa oppimiseen. Aivotutkimus näkee oppimisen aivojen muovautumisena: hermosolujen välisten yhteyksien muodostumisena, karsiutumisena, vahvistumisena ja aivotoiminnan laajanakin muokkautumisena. Aivotutkimuksen avulla on pystytty löytämään sellaisia oppimisen lainalaisuuksia, joita voidaan soveltaa jokapäiväisissä oppimistilanteissa. Vaikka aivotutkimus alkoi kovin teoreettisena tieteenä ja tapahtui laboratorioissa monimutkaisia laitteistoja käytellen, se on nykyään hyvinkin soveltava tiede ja mittauksia tehdään siellä, missä oppiminen tapahtuu: esimerkiksi kouluissa, päiväkodeissa ja työpaikoilla.

Aivotutkimuksen tulokset korostavat innostumista ja touhukkuutta oppimisen mahdollistajana. Tekemällä oppiminen, oppimisen ilo ja uppoutuminen aikaansaavat hyviä oppimistuloksia, sillä silloin sekä kehomme että mielemme on parhaimmillaan oppimaan uusia, haastaviakin asiakokonaisuuksia. Nykyajan kouluissa kiinnitetäänkin aiempaa enemmän huomiota keholliseen oppimiseen. Oppilaalla voi olla oppimisen aikana kädessään puristelupallo tai hypistelylelu, tai hän voi oppia seisten tai kävellen. Näin hyödynnetään aivotutkimusten tuloksia, joita on saatu sekä hiirillä että ihmisillä: pieni liikkuminen tehostaa oppimista.

Musiikki näyttäytyy aivotutkimuksen valossa paitsi mukavana harrastuksena myös aivojen kognitiivisia toimintoja kehittävänä välineenä. Soitto- ja lauluharjoittelun on osoitettu kehittävän muistia, tarkkaavaisuutta, toiminnanohjausta, vieraan kielen lausumista ja kuullunymmärrystä sekä testisuoriutumista monissa kielellisissä testeissä kuten lukemisen ja kirjoittamisen testeissä. Musiikin harrastaminen aikaansaa aivoissa laskentakapasiteetin kasvua: aivokuorella havaitaan laajentumista ja yhteyksien määrän kasvua. Aivotutkimuksen valossa jokaisella lapsella ja nuorella tulisikin olla mahdollisuus harrastaa musiikkia haluamallaan tavalla. Koulun kannattaisi erityisesti tarjota musiikkiharrastusta niille, joilla on kielen kehityksen, tarkkaavuuden säätelyn tai oppimisen ongelmia sekä niille, jotka opiskelevat koulussa muulla kuin omalla äidinkielellään. Musiikkiharrastus on myös erityisen suositeltava kuulolaitetta ja sisäkorvaistutetta käyttäville oppilaille.

Unen aikana aivoissa tapahtuu paljon. Päivän aikana opitut asiat siirretään yöllä pitkäkestoiseen, pysyvämpään muistiin. Tästä syystä nukkuminen on oppimisen paras kaveri. Valitettavasti suomalaiset lapset ja nuoret nukkuvat liian vähän. Unen saamista voi vaikeuttaa puuttuva unirytmi eli vaihtelevat nukkumaanmeno- ja heräämisajat. Unta voi haitata myös ilta-aikaan tapahtuvat innostavat ja aktiiviset harrastukset, erityisesti liikunta myöhään illalla ja näyttölaitteiden sinisävyinen valo. Aamuyöllä herääminen voi johtua stressistä ja huolenaiheista. Tällöin lapsi ja nuori tarvitsee aikaa, rauhallista juttelua ja kuuntelijaa. Hyvän unen avaimet ovat riittävän uniajan takaaminen, ilta-aikainen rauhoittuminen, riittävä päiväaikainen liikunta ja hitaita hiilihydraatteja sisältävä iltapala. Nukkuminen kannattaa aina, ja varsinkin silloin, kun on oppinut uutta.
Oppimispelit ovat mainio tapa oppia. Lapset voivat itsekin kehittää lauta- tai digipelejä opittavista sisällöistä, ja hyviin peleihin saa vinkkejä opettajilta ja vanhemmilta. Erityisesti äidinkielen, matematiikan ja vieraan kielen oppimiseen on olemassa pelejä, joiden tehosta on tutkittua tietoa. Maailmalla tunnetuin suomalainen oppimispeli on Ekapeli, joka sopii kirjainten ja lukemisen harjoitteluun ja aivomittauksen mukaan kehittää lapsen aivoja jo reilun kymmenen pelauskerran jälkeen.

Kotona lapsen ja nuoren oppimista voidaan tukea monin tavoin. Oppimisen perusedellytyksistä eli nukkumisesta, ravinnosta ja liikunnasta huolehtiminen on iso tehtävä. Vanhempien positiivinen ja arvostava asenne koulua ja oppimista kohtaan on tärkeä taustatekijä oppimisen onnistumisessa. Vanhemman on tärkeä puuttua nopeasti tilanteisiin, joissa oppilas kertoo koulukiusaamisesta tai tarvitsevansa tukea oppimiseensa. Opettaja voi hyödyntää vanhempien osaamista ja tukea koulussa monin tavoin. Vanhempien työhön liittyvä ja muu osaaminen voidaan ottaa koululla käyttöön ilmiöpohjaisesti. Käänteisissä koulupäivissä oppilaat opettavat vanhempiaan. Koulun ja kodin hyvä yhteistyö sekä luokan oppilaiden vanhempien yhteistoiminta antavat oppilaalle turvallisen oppimisympäristön. Oppimisympäristön merkitys on suuri innostumisen ja uppoutumisen saavuttamisessa. Kun innostuu oppimisesta, oppiminen onnistuu ja jaksaa myös puurtaa vaativien aiheiden parissa. Oppiminen on kivaa, mutta se sisältää myös kovaa työtä. Siitä aivot tykkää!

Aivotutkija Minna Huotilainen

Kesäyliopiston koulutuspäivä Aivotutkimus ja oppiminen 7.11.2016 Lappeenrannassa Kehruuhuoneella. Katso tarkemmin ja ilmoittaudu mukaan!